Meille, jotka täällä vielä tallataan. R.I.P JP.

Elämä. Miten lujasti siitä haluaakin pitää kiinni. Omasta ja muiden. Kaikki tähtää siihen. Hyvään elämään. Elämän jatkumiseen. Jokainen patti, turvonnut imusolmuke, uusi luomi, outo olo. Niitä säpsähtää. Entä jos…?  Mitä jos tämä onkin sitä, jotain lopullista? Elämän loppua. Onko nyt se aika? Aika elää täysillä ja alkaa kiireellä toteuttaa unelmia. Muutaman päivän kuluttua patti on jo hävinnyt, imusolmukkeet tuntuvatkin ihan normaalin kokoisilta, uusi luomi alkaa näyttää jo ihan tutulta siinä vanhojen vieressä ja olokin on ihan arkinen. Elämä jatkuu. Samaa rataa.
Se säikähdys, muistutus elämän katoavaisuudesta tuli ja meni. Pitääkö ihmisen läpikäydä jonkinlainen ”near death experience” ennen kuin hänellä on oikeus alkaa nauttimaan jokaisesta päivästä ja elää sen mukaan, mitä todella itse haluaa? Minusta tuntuu, että ainakin vasta sitten se on hyväksyttävää. Näyttää siltä, että kaikki kuolemanvakavan sairauden voittaneet tai hurjasta onnettomuudesta selvinneet ovat hoksanneet saman asian: elämästä pitää nauttia, sillä täällä eletään vain kerran. Näiden ihmisten haastatteluja lehdistä lukiessamme nyökyttelemme hyväksyvästi ja hymyilemme onnellisina heidän puolestaan. Hienoa, että tuo selvisi ja voi nyt toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa pitää sapattivuosi ja kiertää maailmaa. Onneksi tuo selvisi hengissä ja on nyt vihdoin lähtenyt kävelemään kulissiliitostaan kaappijuopon piilohomon kanssa. Mahtavaa, että tuo pelastui ja on nyt päässyt muuttamaan maalle, missä on aina halunnut kasvattaa lapsensa. Upea selviytymistarina rintasyövästä ja ihana loppu: vuosia pienipalkkaisena assistenttina muille rahaa tahkonnut hiirulainen on nyt tienannut ensimmäisen miljoonansa yrittäjänä.
Entä se suurin osa, joita on siunattu hyvällä terveydellä eikä sen suuremmat onnettomuudetkaan satu omalle kohdalle? Mitä heille voisi tapahtua, että he uskaltaisivat toteuttaa omat unelmansa?
Hyväksyvät nyökkäykset ja hymyt vaihtuvat huoleen tai halveksuntaan, jos joku tekee jotain normaalista poikkeavaa ilman, että on meinannut kuolla. On pakko tyytyä siihen elämään, mihin on ajautunut ehkä miettimättä kertaakaan mitä itse elämältään haluaa. Tai ei pakko, mutta suotavaa. Ainahan on mahdollisuus leimautua hulluksi ja pistää elämä uusiksi. Vasta käymällä kuoleman porteilla lunastaa oikeuden omiin ratkaisuihin ilman anteeksipyytelyä ja velvollisuutta selitellä. Miksi valinnanvapaudesta on maksettava niin kova hinta?
Karuin muistutus siitä, että elämä on tässä ja nyt on se, kun joku läheltäsi lähtee varoittamatta. Yhtäkkiä, takuulla ennen, kuin sinun mielestäsi oli hänen aikansa. Syytä järjettömyydelle on mahdotonta löytää. Ihan sama, kuinka paljon asiaa mietit. Elämä on lahjana meille annettu. Meidän tehtävämme tässä maailmassa on vaalia sitä ja käyttää se niin hyvin, kuin osaamme. Jokaisen tulee nauttia siitä sellaisena, kuin juuri itse sisimmässään haluaa. Paineet ulkopuolelta voivat joskus olla kovatkin. Monet haluavat puuttua siihen, miten sinä käytät oman elämäsi. Se on kuitenkin Sinun henkilökohtainen lahjasi. Se on loppupeleissä kaikki, mitä sinulla on. Vain sinulla. Ja vain Sinä tiedät, kuinka Sinä käytät se parhaiten. Ei kaikkien tarvitse haluta samaa. Jos näin olisi, kaiken ihmiselämän loppu voisi olla hyvin lähellä. Etsitään jokainen oma paikkamme, jossa meidän ikioma elämämme saa parhaan mahdollisen täyttymyksensä.  Parasta elämän kunnioittamista, on käyttää se hyvin. Tehdä siitä mahdollisimman onnellinen niissä puitteissa, missä kulloinkin elää, loppuun asti.
Lepää rauhassa, JP. Joka kerta, kun muistelen sinua, näen sinun hymyilevän. Hyvää matkaa sinne, missä joskus kohdataan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s