Ja heti kesällä loppuu tämä lomailu. Äitiyslomailu.

No niin. Taas on kotiäidin päivä pulkassa. Äidin pikku kullannuput ovat nukkumassa. Meinasin kirjoittaa kiltisti nukkumassa, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Olen vältellyt perhe-elämästä avautumista blogissani sen jälkeen, kun eräs lukija lähetti julkaisuarviointia varten kommentin, jossa uhkasi hakata esikoiseni tunnistamattomaan kuntoon. Tämän tuntemuksen hänessä oli saanut aikaan kirjoitukseni ”Koiraa ja ankkaa”, jossa kerroin pikku visiitistämme kylpylään. Lukijan mielestä 1-vuotiaan lapseni huonot käytöstavat olisivat oikeuttaneet hänet, aikuisen ihmisen, ”vetäämään kersaa turpaan niin ettet omaks tunnistaisi”.  Siinä vahvassa uskossa, että hän on jo älynnyt siirtyä vehreämmille kommentointiniityille, pakkohoitoon tai menettänyt mielenkiintonsa blogiani kohtaan, rohkenen julkaista tämän tarinan meidän perheen tästä päivästä.

Mieheni lähti ennen kukonlaulua ajelemaan kohti pääkaupunkia, kouluttautumaan pariksi päiväksi. Tiedossa oli, vähättelemättä paljon yhtään, rankkaa koulutusta monta tuntia. Onneksi bonuksena tuli firman merenrantahuvila rantasaunoineen, viini- ja ruokatarjoiluineen ja uusine karaokelaitteineen. Ettei olisi niin rankkaa. Itse heräsin juuri kukon laulaessa, tai niin luulin –olihan kello kuusi. Laulaja olikin pirteääkin pirteämpi esikoiseni, joka kajautti ilmoille useimmille teillekin varmaan tutun biisin ’Jaakko kulta’.  Sanaseppona hän oli keksinyt tähänkin ajatuksia herättävän uuden sanoituksen: ”Jami kulta, Jami kulta, herää jo, herää jo. Enpä pelkää, enpä pelkää, lahjoja, dinkandon.”  Musiikkinautintoon kuului luonnollisena lisänä psykedeelinen valoshow, joka toteutettiin vanhempien makuuhuoneen kattolamppua epärytmikkäästi rämpytellen.

No, noustiin siinä sitten ylös ja aamupuuron keittoon. Olinkin jo tavallaan ollut pari tuntia hereillä kuopuksen ähistessä ja vääntäessä ekoja kiinteitä kakkoja kainalossa, niin ETTÄ EI SE MITÄÄN! Puurot naamariin, vauva vaunuihin ja ulos purkamaan energiaa (ei minun). Kolmisen tuntia siinä lapioitiin pakkaslunta paikasta aa paikkaan bee, rauhoiteltiin välillä vauvaa, raivostuttiin hiekkalaatikkokaivurin ohjaustehostimen kangistumiseen näin talvisaikaan, rauhoiteltiin välillä vauvaa ja samalla juostiin kilpaa tielle huutaen ”ei aja auto päälle” ja ”auto ajaa päälle”. Toinen nauroi, toinen ei. Vihdoin oli niin selkeästi ruoka-aika, että minulla oli hyvä syy pakottaa Jami terassille syömään huippusuosittua äitin erikoishampurilaista (eines, cheddarilla) ja juomaan kuumaa suklaata (oboy). Siinä istuskellessamme käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Jami:”Jos joutuu jäähylle, niin saako siellä nauraa?”
Jag:”No ei… kun se on jäähy.” (toim.huom. Jäähy on pakkokeino, jota käytämme tilanteiden riistäytyessä käsistä.  Jäähyllä ylienerginen lapsi viedään eteiseen (EI tuulikaappiin, vaan lämpimään eteiseen) itsekseen hetkeksi rauhoittumaan.
Jami: ”No saako siellä tuhmailla?”
Jag: ”No ei tosiaankaan! Siis se on jäähy, minne joutuu, jos on tuhmaillu. Siellä ei saa tehä mitään.”
Jami:”Millon isi tullee?”
Jag: ”Huomenna.”
Jami: ”En mee päikkäreille.”(sulkee silmänsä päättäväisen, mutta samalla kuitenkin autuaan näköisenä) ”Tuhmailu on ihanaaaaa!”

Ja niin sitä taas äityliini jäi suu auki miettimään, onko vika geeneissä vai kasvatuksessa. Uskaltamatta tulla mihinkään lopputulokseen, siirsin itseni lapsineen sisätiloihin. Riisuttiin yhteistuumin ulkovaatteet ja kaikki näytti olevan hyvin. Otin Jamin syliin ja katsoin silmiin. Kysyin, eikö olekin kivempaa olla kiltti, ettei tarvi riidellä ja voidaan tehdä yhdessä kaikkia kivoja juttuja? Jami katsoi minua silmiin, vähän säälivästi, ja sanoi: ”Ei Jami kiltti poika ole. Jami on tuhma.” Tämän sanottuaan hän yhdisti intiaanien sadetanssin ja Tarzanin huudon aivan ennennäkemättömällä tavalla. Jäin lattialle istumaan ja katselemaan vihdoin rauhassa nukkuvaa kuopustani. Mietin, mitä kaikkea sitä voikin tehdä toisin tokalla kerralla.

Paljon kerkesi tapahtua iltäpäivän/illan aikana. Huipennuksena  se, että Jami ilmoitti, ettei menekään mummin luo saunomaan ja yökylään, vaikka näin oli sovittu. Vähän väsyttää nyt, kymmenen jälkeen illalla, kun sain pojat nukkumaan, mutta piristystä iltaan tuli aviomiehen taholta tekstiviestin muodossa. Hän halusi kertoa, että sauna on lämmin ja hyllystä löytyi kaksi ihan uutta, ennenlaulamatonta karaokelevyä. Voe helevettiläenen……..

6 thoughts on “Ja heti kesällä loppuu tämä lomailu. Äitiyslomailu.

    • No ei mitään itkua =D Enemmänkin naurua…äitiinsähän tuo on tullut. Kunhan kirjottelen skandaalihakuisesti😉 Ei ne miljoona suukkoa äidille ja pikkuveljen hellyyttävät hoivaamiset oo niin viihdyttäviä muiden silmissä =D =D

  1. Kiva blogi (= tulinpas hyvälle tuulelle!!) ja hyvän tuntusia ruokaohjeita!! Ruuneperin päiväksi aattelin leipoa noita torttuja…Mukavaa päivänjatkoa!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s