Ottaa vähän päähän.

On tiettyjä asioita, jotka saavat minut raivon valtaan sekunnin murto-osassa. Näitä ovat mm. hitaat kuljettajat ohituskaistalla, ne kuljettajat, jotka jättävät asuntoauton kokoisen katumaasturinsa parkkitalossa ’vain pienille autoille’ varatuille mutkapaikoille, ne ylimieliset paskiaiset, joiden ei omasta mielestään tarvitse käyttää vilkkua, saatikka ryhmittyä kääntyessään, ne autoilijat, jotka ohittavat minut ja ne autoilijat, jotka ajavat kymmentä alle rajoituksen. Niin ja ne kusiipäät, jotka heittävät autostaan roskat kadulle. Esim. mäkkärin pussit, jotka on täynnä roskia. Voi että sieppaa!!! Mikä siinä on niin vaikeaa laittaa ne roskikseen, kun tullaan kotipihaan? Kenen ne kuvittelee keräävän ne roskat sieltä kadulta? HÄH? Vai onko ne niiden mielestä vaan niin kertakaikkisen hienon näköisiä siellä tien varressa? Just tommoset ihmiset ahdistaa mua niin paljon, jotka asettavat itsensä muiden yläpuolelle, että JUST NIIDEN ei tarvitse noudattaa yhteisiä sääntöjä. Edellä mainituista tähän ääliöiden ryhmään kuuluvat roskaajat, katumaasturin väärälle paikalle parkkeeraajat ja vilkuttomat. Hitaat kuskit ohituskaistalla ja muillakin kaistoilla kuuluu sitten ihan muuten vaan ravisteltavien ryhmään. Mutta ei ylimielisten. Niiden mokat menee tietämättömyyden tai osaamattomuuden piikkiin.

Kuten voitte päätellä, minä kuulun siihen todella naurettavan näköisten kuljettajien ryhmään, joka huutaa itsekseen autossa muille kuljettajille, on aina valmiina näyttämään kansainvälisiä käsimerkkejä ja ajaa hänet ohittaneen auton perseessä kiinni koko loppumatkan täynnä vihaa. Olen siis todellinen riski liikenteessä. Siksipä tyydynkin useimmiten istumaan kyydissä mieheni kuskatessa minua paikasta toiseen. Ymmärrän itsekin, ettei lapsia voi päästää kyytiini, jollei kyseessä ole todellinen hätätilanne.

Tästä nyt voi saada semmoisen kuvan, että raivostun vain liikenteessä. Sehän ei pidä paikkaansa ollenkaan. Minut saa raivon partaalle myös mm. puhelinmyyjät, jotka valehtelevat, etteivät ole myymässä mitään, puhelinmyyjät, jotka esiteltyäni itseni kysyvät vielä, olinko puhelimessa ja puhuttelevat minua etunimeni jokaisessa lauseessaan vähintään kaksi kertaa mainiten. Tiedätkö mitä tarkoitan? ”Riina tää on sulle Riina nyt ihan mahtava tarjous Riina. Riina mä annan sulle vielä tähän tiäkkö Riina ni sähköhammasharjanvaihtopään ihan kaupanpäälle ku tilaat Riina loppuelämäks tän meidän ikikestotilauksen Seiskaa Riina nytten ja Riina tiäkkö mikä on Riina täs hienointa Riina? Kun susta Riina joskus aika jättää ja mä en nyt Riina tarkota, et se ois mitenkään pian Riina tiäkkö, ni sit tää tilaus Riina siirtyy sun lapsilles Riina. Riina olihan sulla lapsia? Riina käytäkö sä muuten nimee Riina vai ihan sun koko nimee Riina-Maria? No hyvä, kun mä taisinkin sua jo tossa alussa kutsua ihan Riinaksi. Eli Riina siis. No hyvä, ni tehdään tässä sinunkaupat nytten heti. Mä oon Leena Lehtimyyjä ja soitan täältä lehtimyyntifirmasta jonka nimee mä en voi paljastaa ku sulla on kato se suoramarkkinointikielto Riina kytketty ja meidän firma ei halua Riina vaikeuksiin.”

Kuten tutuimmat lukijat ehkä hoksasivat, olen alkanut taas karppaamaan. Pinna on vähän kireellä. Itse asiassa en edes päässyt tässä vielä pahimpaan ketutuksen aiheeseeni, valtion holhoustouhuihin. Tai siis pääsin, mutta tätä postausta ei olis kukaan jaksanut lukea loppuun, niin katkasin sen ja postaan tulevina päivinä. Koska vituttaahan tuo virastojen toiminta. Kunhan tässä nyt muutama päivä menee vielä, niin olo muuttuu hyväksi ja toivon mukaan kiukku hälvenee. Nyt tekee mieli sokeria ja vehnäjauhoja vielä niin, että oikeesti kipinät sinkoilee päästä. Eilen just koitin laskea, olenko nyt karpannut kaksi vai kolme viikkoa ja sain ihan hirveet raivarit, kun tajusin, että oikea vastaus on vasta kuusi päivää.

No, tätä mä olen pääasiassa syönyt. Ei nyt ehkä ihan ylitä gourmet-kynnystä, mutta ei tää postaus muutenkaan ylitä mitään tasokriteerejä, joten aivan sama. Ohjeen tähän ”pitsaan” olen saanut kotitalousopettaja ystävältäni Kaisalta❤

JUUSTOPITSA

juustoa paljon

haluamasi täytteet

kannellinen paistuinpannu

Leikkaa juustosiivuja kylmälle pannulle niin paljon, että pohja peittyy hyvin. Esim. kaksi kerrosta. Sitten laitat päälle kaikki täytteet ja pinnalle vielä juustoa. Sitten kansi päälle ja levy kuumalle. Kannen avulla juusto ehtii sulaa pinnaltakin ennenkuin pohja palaa karrelle. Pohjasta saa tulla vähäsen rapea, mutta ei palanut. Palanut juusto on hyihyi.

3 thoughts on “Ottaa vähän päähän.

  1. Voi, että miten noi ääliökuskit voikaan nostaa verenpaineita!!! Hidastelijoille ja muillekin ihmettelijöille pitäis olla omat tiet kokonaan! Ihanaa avautumista Riina! Lukiessa sai angstata kunnolla mukana niin, että pahimmat paineet pääsi hellittämään.🙂 KIITOS!!!

  2. Ja matkustusvinkkinä Sulle, Riina, voin todeta, että ei sitten kannata tänne Arabiemiraatteihin sun suunnata laisinkaan. Täällä se on ihan kansallinen keskittymä noita kaikkia edellämainittuja kuskeja liikenteessä ja ne vielä laittaa lisämausteeksi pikkulapset taka- ja etupenkeille leikkimään ilman turvavöitä saatikka turvaistuimia. Siinä sitten ihmetellään ihan miniteriötasolla, että miten on kun on toi lapsikuolleisuus niin kovin korkea liikenneonnettomuuksissa täällä. Että mitäköhän pitäis tehdä? Yes, I wonder?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s