Leikkiä toisten sairauksilla – Sarjassamme ’Mieleenpainuneita asiakaspalvelutilanteita’ sekä syntisen hyvää piirakkaa vadelmista ja toffeesta

Luin Hesarin nettisivuilta Virpi Salmen kolumnin ”Ruokavammainen tässä terve” http://www.hs.fi/juttusarja/salmi/artikkeli/Ruokavammainen tässä terve/ . Se palautti mieleeni mielenkiintoisia muistoja ravintola-asiakkaiden hengenvaarallisista allergioista. Joskus on tosi kyseessä. Hyvällä ystävälläni on mm. aikuisten oikeasti hengenvaarallinen pähkinäallergia ja monilla on vielä tuoreessa muistissa paikallisessa hotellin yökerhossa sattunut maitoallergian aiheuttama surullinen kuolemantapaus. Siksi onkin käsittämättömän tyhmää, että suurin osa ihmisistä keksii itse itselleen näitä sairauksia saadakseen päteä ravintolassa tarjoilijalle muun seurueen kuullen. Ja näitä tyyppejä sitten riittää. Joskus allergia alkaa jo pöytää varatessa. Siitä se sitten pahenee tilanteen mukaan, kunnes on jälkiruuan aika. Usein esim. pahakin maito-muna-allergia paranee, jos listalla on crème brûlée. Tässä yksi sairaskertomus. Vai sairas kertomus?

Sähköpostilla tulee orderi koko seurueen ruuista ja alkudrinkkeineen. Porukka on päättänyt tilata yhtenäisen menuun, kuten tarjouskirjeessämme suosittelimmekin sujuvuuden maksimoimiseksi. Tietysti joukossa on muutamia poikkeuksia, kuten aina, mutta olisihan hullua ajatella, että sama ruoka sellaisenaan kävisi kaikille kahdellekymmenelle. Aina joukossa on jokunen kasvissyöjä ja allergikko tai joku, joka ei vain esim. pidä naudanlihasta tai muusta tarveaineesta. Miksi sellaista siis tulla oikein ravintolaan syömään ja maksaa siitä? Itse en ainakaan tulisi. Jos menen ravintolaan syömään, haluan tilata jotain, mistä ainakin ruokalistan kuvauksen perusteella pidän. Onneksi listalla on yleensä paljon erilaisia vaihtoehtoja, josta valita. Aina on mieleinen löytynyt. Katselen orderia, alku näyttää ihan simppeliltä: laktoositon, laktoositon, laktoositon, gluteeniton, kala, vege…juu…normisettiä…maitotuotteet/valkosipuli/vehnäjauho/sokeri/naudanliha/kana/maissi/porkkana/peruna/mausteetpaitsipitsamauste/sipuli/kala/pähkinät. No niin. Löytyihän se sieltä. Ei muuta ku keittiöpäällikköä ohjeistamaan. Muille tulee siis ainakin pienin muutoksin joko talon punajuuriterriini-annos tai härän sisukkaa tummassa olutkastikkeessa lisukkeenaan kermaiset valkosipuliperunat ja balsamico-marinoidut kasvikset.

Keittiöpäällikkö katselee orderia ja tämän yhden henkilön allergialistaa ja pyytää minua soittamaan, kävisikö joku muu listan annos, koska tästä pihviannoksesta ei voida käyttää mitään raaka-ainetta. Onneksi orderissa sattuu olemaan juuri tämän henkilön puhelinnumero. Ehkä hän onkin osannut odottaa yhteydenottoamme. Ei kun soittamaan… (asiakas A, minä M)

A: Haloo.

M: Haloohaloo. Täällä soittaa Riina Tiiliravintolasta. Olisi vähän kysyttävää teidän tilauksestanne, jos teillä olisi ihan hetki aikaa. Soitinko huonolla hetkellä vai ehditäänkö tarkistaa tilausta?

A: Mehän tilattiin ne ruuat etukäteen, eikö se tullut perille?

M: Tuli joo. Tosi hienoa, että saatiinkin teidän tilaus näin hyvissä ajoin. Siitä mulla olisikin vähän ehdotelmaa tiedän kohdallanne, kun olette tilanneet tuon Tiilitalon pihvin, mutta näyttää siltä, että olette allerginen sen kaikille raaka-aineille. Me katseltiin vähän ruokalistaa meidän keittiöpäällikön kanssa ja löydettiin kolme aivan ihanaa vaihtoehtoa, jotka kävisi teille sellaisenaan, kunhan vain jätetään mausteet ja kerma pois. Sopisiko ehdottaa teille Tiilitalon pihvin sijaan jotain näistä annoksista?

A: Tää on just tätä, että ihmisiä syrjitään sairauden perusteella. Kuule luuletsä että on helppoa olla allerginen? Mä haluan elää samanlaista elämää kuin muutkin? Jos teidän mikroaterioista ei löydy mulle sopivaa annosta, niin pitäisköhän palkata vähän ammattitaitoisempaa henkilökuntaa tekemään sitä ruokaa? Mä haluan samaa kuin muutkin, mutta niin, että niitä mun rajoitteita noudatetaan.

M: Selvä juttu. Kunhan tarkistin, kun tosiaan tuossa valitsemassanne annoksessa ei ole periaatteessa mitään, mitä ei ole rajoitettu. Homma kyllä hoituu. Meillä on aivan upea, ammattitaitoinen keittiöhenkilökunta, joka tekee parhaansa, että teille tulee mahdollisimman samanlainen annos kuin muillekin.  Kiitos ajastanne! Näemme sitten huomenna!

A: Tässä meni kyllä nyt maku koko hommasta, että en juuri tällä hetkellä osaa sanoa, tulenko ollenkaan. Tuli niin paha mieli.

M: No mutta tulkaahan toki. Teillä on varmasti aivan upea ilta tiedossa ja takaan, että ruokakin on erinomaista ja palvelu pelaa. Lämpimästi tervetuloa ja anteeksi, jos pahoitin mielenne. Se ei ollut tarkoitukseni.

A: Niin. Tarkoituksesihan oli vain helpottaa teidän työtä, että olisin ottanut jonkun mikroaterian ja olisitte saanut rahat helposti pois tyhmältä. Katsotaan nyt tulenko huomenna. Ja aion kyllä ottaa yhteyttä sun pomoon. Satun tuntemaan sen oikein hyvin ja tiedän, ettei se kyllä ota ihan hyvällä tämmöisiä puheluita.

M: Selvä juttu. Olen vielä kerran pahoillani. Toivottavasti näemme huomenissa.

A: tuut-tuut-tuut….

M: (sehän meni taas ihan vitun hienosti)

Ilmoitin puhelun sisällön keittiöön. Mestari alkoi kehitellä korvaavaa annosta.

Seuraavana päivänä olin iltavuorossa ja seurue alkoi saapua paikalle. Kysellessäni juomatilauksia poimin pöytäkarttaan oikeille kohdilleen pihvien kypsyydet,  kasvisvaihtoehdon tilanneet ja keliakikon. Kala-allergikolle vakuutan, ettei menuussa ole laisinkaan vedeneläviä. Yksi on joukosta poissa. Kyselen muulta seurueelta, tietävätkö he, onko kyseinen henkilö tulossa. Kukaan ei tiedä. No, odotellaan kunnes olen vienyt kaikille ruokajuomat. Laitan sitten bongin keittiöön, jos puuttuva henkilö ei ole vieläkään saapunut. Juomat pöydässä, ei kuulu, ei näy. Bongi kokeille ja ruuat nousemaan.

Kun seurueen viimeinenkin lopetteli alkukeittoa, saapui eksynyt lammas paikalle. Hän kysyi ensimmäisenä, olenko minä se eilinen soittaja, joka pahoitti hänen mielensä niin, ettei hän kyennyt tulemaan ajoissa, vaan itki kotona. Vastasin myöntävästi ja esitin pahoitteluni. Kysyin haluaisiko hän ottaa alkuruokaa, mutta hän vastasi kieltävästi. Muut kun olivat sen jo syöneet, vaikka oli tiedossa, että yksi vielä on tulossa. Keräsin alkuruokalautaset pois ja kiirehdin keittiöön ilmoittamaan, että erikoistapauksemme on saapunut. Muiden pääruuat olivat koristeherneenversoa vaille nousemassa. Kokit alkoivat välittömästi vääntää porukalla tätä yhtä annosta: possu parilalle, täysjyvä riisi kiehumaan, sipulittomat kasvikset oliiviöljyyn pannulle – pääjehu kastikkeen tekoon. Asiakas ei joutuisi odottamaan kohtuuttoman kauaa. Viedessäni pääruokia muulle seurueelle hän muistuttaa minua vielä siitä, kuinka tärkeää on, että hänen rajoituksensa otetaan huomioon. Maito ja pähkinä tappavat pieninäkin määrinä, lähes hajuna.

Potilas joutui odottamaan annostaan noin kaksi minuuttia kauemmin kuin henkilö, jolle vein muita viimeisenä lautasen pöytään. Keittiömme toimi siis jälleen kerran superhienosti. Tämä ei kuitenkaan riittänyt.

A: ”Tää on ihan hirveetä! Aina sairaita ihmisiä syrjitään ja laitetaan ne vielä erottumaan joukosta tällä tavalla, että siitä sairaudesta rangaistaan. Aina saat viimeisenä ruuan ja vielä niin vittumaisella ilmeellä tuotuna että menee loputkin ruokahalut, jotka ei oo vielä muuten menny kun näkee tuon surkean annoksen.”

M: ”Anteeksi rouva, en mielestäni katsonut tietä yhtään eri tavalla kuin muitakaan.”

A: ”Sä hymyilit just silleen, että oot varmaan myrkyttäny tän koko ruuan ettei tarttis palvella ihmisiä, joilla on sairaus.”

M: ”Takaan, etten ole. Toivon, että ruoka on maistuvaa ja pystytte nauttimaan loppuillalsta. Koitan muistaa olla hymyilemättä enää teitä palvellessanne.”

A: ”Miten sä kehtaat??? Miten sä kehtaat vittuilla asiakkaalle? Kuuliko kaikki mitä toi tarjoilija sano mulle? Voi jumalauta! Etkö sä tajua, että sä oot asiakaspalveluammatissa ja asiakas on aina oikeessa? Kannattaiskohan vaihtaa kuule alaa?”

M: ”Varmasti kannatais. Oikein hyvää ruokahalua kaikille!”

Noin. Annoshan oli tietenkin täysin mauton ja perseestä muutenkin. Rotanmyrkky maistui läpi ja kurkkua alkoi kutittaa. Minun vikanihan se oli. Se nyt on sanomattakin selvää.

Muiden ottaessa jälkiruuaksi irkkukahvit punaviini-suklaakakun kera potilaalle tarjoiltiin pähkinätön, jauhoton, maidoton ja sokeriton marjainen vaihtoehtojälkkäri. Sehän oli kyllä aika pahaa ja mikrossa pakastemarjoista tehdyn oloista. Niinpä potilas päätti maistaa punaviini-suklaakakkua (sis. vehnäjauhoja, sokeria, pähkinää, kermaa) naapurin lautaselta.

Tuli laskunmaksun aika. Ei varmaan tarvitse kertoa, että potilas ei halunnut maksaa laskuaan. Vein laskun pienellä puutarjottimella Fazerin Sinisen konvehdin kera. Maitosokeripähkinäallergikkomme söi konvehdin ja ilmoitti, ettei todellakaan tarvitse odottaa, että alkaa maksamaan siitä, että hänet on nöyryytetty julkisesti vain siksi, että hän on sairas. Muu seurue tuijotteli varpaitaan ja vääntelehti tuoleissaan vaivautuneena. Ajattelin, että pääsen suoraan sanottuna helpommalla, kun annan potilaallekin ”tutun pomoni” soittaa hänelle huomenna. Puhelinnumerohan meillä jo olikin. Niinpä keräsin laskulautasen suklaapapereineen pois. Seurueessa mukana ollut herrasmies nappasi matkallani tiskille laskun brikaltani ja laittoi sen oman korttinsa ja laskunsa kanssa samalle lautasella ja näytti eleillään, että hoitaa laskun. Kävihän se. Harmi vaan, että taas tällainen vitun tekosairas kitisijäpaska sain pontta sille, että homma toimii näin. Niin siinä nyt kuitenkin kävi. Rahat pois tyhmältä.

Tähän tarinaan ei sitten tipaakaan sovi seuraava resepti, mutta en nyt jaksa alkaa vääntämään mitään aasinsiltoja. Haluan tuon reseptin kuitenkin jakaa, koska se oli syntisen hyvä! Minulta oikeastaan kiellettiin sokerit tämän raskauden takia tuossa hiljattain. Oli paastosokeri sen verran korkea. Itse päätin sallia sokerin ruokavaliooni yhtenä päivänä viikossa. Olenhan googlettanut itseni lääketieteen saralla oikeastaan tohtoriksi. Niinpä oli pakko viime lauanataina tehdä mahdollisimman monet himot tyydyttävää kaakkua. Ja oli muuten ihan just niin hyvää, kun vois aatellakin. Ja sitten vähän vielä päälle. Noms!

VADELMA-TOFFEEKAKKU

Murutaikina pohja (omatekemä tai kaupan) painellaan piirakkavuokaan ja sen reunoille

täyte:

2 dl kuohukermaa

1 iso vaniljatanko

1 dl sokrua tai 1/2 dl hedelmäsokrua

1 pkt Philadelphia-juustoa

2 munaa

tuoreita vadelmia (nyt kun niitä on!)

Omar-karkkeja

Vatkaa kerma ja vaniljatangon siemenet vaahdoksi. Lisää tuorejuusto, sokeri ja munat yksitellen vatkaten. Kaada herkku vuokaan, jossa siis taikina jo on. Ripottele päälle vadelmat ja toffeekarkit. Sit se näyttäis jotakuinkin tältä.

 

Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia ja laske sitten uunin lämpö 175 asteeseen ja jatka paistamista toinen vartti, ehkä vähän reilu.

Ja valmiina se näyttää tältä. Tosulaneet ihaniksi kastikeraidoiksi täytteen sisään ❤