Mieleenpainuneita asiakaspalvelutilanteita vuosien varrelta, vol. 2. Tosielämän Mister Mallorcat.

Moni muistaa viime talven Putouksen sketsihahmokisasta  Mister Mallorcan. Hahmo oli ehdottomasti oma voittajasuosikkini nimenomaan siksi, koska näitä tyyppejä löytyy tosielämästäkin. Toinen tosielämän antisankari on tietenkin Timo Harjakainen. Häneen ja hänen tosielämän kollegoihinsa (baaritiskillä rakennusmessujen aikaan) palaan ehkä jossain toisessa kirjoituksessani. Nyt kuitenkin käsittelyyn nämä tosielämän Mister Mallorcat. Tai ehkä paremminkin tulevat sellaiset. Näitä nimittäin näkyy kesät talvet putkahtelevan baarien ovista sisään.

Putouksen Mister Mallorca oli todellinen Välimeren seudun asiantuntija. Huomasihan sen jo rannantunnistuskykytehtävästäkin. Kyseessä on siis talvet Espanjan lämmössä viettävä ulkosuomalainen, joka edelleen pukeutuu samalla, hyväksi havaitulla tavalla, kuin Keihäsmatkojen pioneerina neitsytmatkalleen Espanjaan suunnatessaan vuonna 1970. Keihäsmatkathan siis oli Kalevi Keihäsen perustama matkatoimisto, joka lennätti vuosittain manner-Espanjaan ja Kanariansaarille lähes 100 000 suomalaista vuosien 1965 ja 1974 välillä. Toimisto myi lähinnä viikon mittaisia seuramatkoja Espanjaan. Yhtiön markkinointimenetelmiin kuuluivat näyttävät jutut Hymy-lehdessä sekä runsaan alkoholin käytön edistäminen ja mainostaminen. Yhtiöllä oli vuosina 1972–1974 oma lentoyhtiö Spear Air. Yhtiö teki konkurssin 1974. (Wikipedia)

Keihäsmatkojen tarina päättyi konkurssiin, mutta matkatoimisto jätti pysyvät jälkensä suomalaiseen matkustuskulttuuriin. Vielä nytkin, lähes 40 vuotta konkurssin jälkeen matkustamme Kalevin viitoittamalla tiellä edistäen parhaamme mukaan kohteiden alkoholinmyyntiä. Matkavalokuvista löytyy aina vähintään yksi kuva, jossa tuodaan jollain tavoin esiin nautittujen alkoholiannosten määrä. Se voi olla hassunhauska tölkki/pullopyramidi hotellin parvekkeen pöydällä, kuva vessanpöntölle sammuneesta huonetoverista, kuva omasta peniksestä (kaikilla ei tietenkään mene alkoholin piikkiin) tai sitten kuva ravintolan pöydästä, joka on oikeaoppisesti tilattu kertalaakista täyteen snapseja, värikkäitä spesial-koktaileja sekä sammioittain paikallista kepardia väljähtymään.

Jos Suomen matkailumaineen ylläpitäminen alkaa väsyttää, voi aina välillä pulahtaa vaatteet päällä uima-altaaseen tai sammua vilvoittavaan meriveteen. Kyllä aallot kuljettavat rantaan ja hyväilevät hiekalle ajautunutta kypsän ravun väristä rantaleijonaa, kunnes hän jaksaa taas jatkaa edustushommissa. Niin se viikko sitten hurahtaa nopsaan ja on taas kotiinlähdön aika. Vain yksi puhelu työnantajalle, yhdessä keksitty tarina matkalla saadusta vatsapöpöstä kaupaksi joka luuriin ja matka voi jatkua kotimaassa paikalliseen karaokeravintolaan. Pitäähän sitä nyt päästä esittelemään uutta punakkaa ihonväriä ja hyvää turvotusta niille kavereille, joilla ei ollut varaa lähteä avartamaan maailmankuvaa lentomatkan päähän. Lentokoneessa hyvä nousu päälle ja hienhajuisella yhteisbussikuljetuksella Helsinki-Vantaalta suoraan baariin. Bussimatkalla voi juoda vähän tuliaisrakia, että  on sitten tikissä karaokessa. Matkalaukut narikkaan. Vyölaukusta ei luovuta kyllä Suomessakaan. Se on niin pirun kätevä, kun siihen saa justiisa tupakat ja uuden (aidon) kamelinnahkalompsan.

Ennen tiskille laskeutumista vielä vilkaisu peliin – kyllä, reibanit (aidot, halvalla) näyttää tosi cooleilta ja tuovat kansainvälistä henkeä, kun pidän ne päässä, laitan toiset vielä paidankaulukseen roikkumaan. Paita! Näkyykö koko teksti? Jep, ”Gonna fuck Ibiza in the pussy” näkyy hyvin, vaikka on tää Bossin (aito) vyölaukkukin tässä näkyvillä. Ei ku tilaamaan. Rokkenroll!

No niin… siirrytäänpä live-tallenteeseen Kellaripubin tiskiltä. Rauhallisen lauantaipäivän työvuorossa allekirjoittanut (T). Asiakkaina juuri matkalta palanneet parikymppiset gentlemanit Rahkonen (R) ja Kähkönen (K).

R:                  Hola hola!

T:                   (Voi vittu) No morjesta pöytään. Mitäs jätkät?

R:                  No eee, justiin tultiin reissusta. Tähän suoraa. Käytiin Inglesissä.

T:                   Aijaa, en ois arvannu. Oisin kyllä paidan perusteella veikannu Ibizaa.

R:                  Joo no kun ne nyt on siinä naapuripitäjiä ni näitä myytiin Inglesissä kans. Että on tää sieltä.

T:                   Aijaa. Joo. Mä jotenkin oon aina luullu, että Kanarian ja Ibizan välillä ois kummiskin joku pari tuhatta kilometriä. Mut siis haluutteko jotain juomista?

R&K:            (räkänaurua yhteen ääneen) Ei oo tainnu tyttö paljoa piästä matkustammaan Jyväskylän rajojen ulkopuolelle. (ja räkänauru jatkuu)

T:                   No ehkä jossain on joskus päässy käymään, mutta täytyy myöntää, että Inglesissä ei oo tullu käytyä.

K:                  Kyllä sää kuule joskus vielä pääset tyttö ku oot nii nätti. Hymyile vaan ni oot nätimpi.

T:                   (hymyilee, että ois nätimpi) Okei. Eihän sitä ikinä tiiä… Otatteko te nyt juomista vai mitä häh?

R:                  No otetaanhan myö. Mää otan ainaki SexOnTöPiitsin. Tai ootas! Mitä tequilaa sulla on?

T:                   No mulla on tota Sierraa ja Two Fingersiä. Kuis? Laitetaanko tequilaa sittenki?

R:                  (katsoo merkitsevästi Kähköstä) Ei oo aitoo, ei oo aitoo. Ei oteta. No ootas mää mietin sitte ku ei oo aitoo.

T:                   Ni mitä ei oo aitoo?

R:                  Emmää ota sitä Sexontöpiitisä ku ei oo aitoo tequilaa.

T:                   Ahaa. No SexOnTheBeachiinhan ei tuu tequilaa laisinkaan, että sinänsä jos meillä ei oo sun haluamaa merkkiä, niin se ei drinkin makua muuta yhtään.

R:                  Kyllä siihen kuule tyttö tullee tequilaa. Eikä mitenkää vähän. (katsoo merkitsevästi Kähköstä ja saa aikaan poikien välisen räkänaurukohtauksen)

K:                  (naurukohtauksen helpotettua) No mää otan ainaki yhen salmarin ja sitte niin ison oluen ku teiltä saa.

T:                   Tämäpä selvä. (kaataa salmarin ja antaa sen Kähköselle nautittavaksi sillä aikaa kun laskee oluen)

K:                  (irvistelee 18 %:sen salmarinsa kanssa) Huhhuh! Siitä se taas lähtee. Onko sulla muuten aitoa Ouzoa?

T:                   Ei oo Ouzoa, mut Sambucaa on ja Pernodia jos anisviinat maistuu.

R:                  Eihän sulla oo mittää! Anna nyt mullekin sitten sitä salmaria ja sitte mää otan viski-banaani-kolan.

T:                   Tuosta. (antaa salmarin ja alkaa mittaamaan viski-banaani-kolaa lasiin)

R:                  Ei niitä tarvi mitata!

T:                   No kyllä meillä tarvii täällä Suomessa. On tässä alueella aika tiukka alkoholitarkastajakin vielä.

R:                  No ei kyllä Inglesissä paljon mitattu! Ei kyllä mitattu viinoja Inglesissä! (meinaa tukehtua omaan nauruunsa)

K:                  Ei mitattu kyllä missää. (pudistelee päätään tietäväisenä ja suoristaa rantarolexiaan, joka on pysähtynyt neljä tuntia sitten)

T:                   Niinpä. No mut mä nyt mittaan, ku ollaan täällä Suomessa. Täällä on vähän tämmöstä. Meillä on myös viinaa näissä pulloissa. Nää on näitä kulttuuri- ja lainsäädäntöeroja. Sori.

R:                  Kyllä sun pitäis tyttö päästä käymään Inglesissä. Lähet seuraavan kerran meijjän mukkaan. Meillä on kato rahaa pikkusen reissataki ja vaikka ottaa emäntä mukkaan, jos tahotaan.

T:                   Pistetääs harkintaan…(ei saatana mitä urpoja) Nää olis sit 8,3 € ja 9,8 €.

R:                  Ei vittu miten kallista! Kähkönen paljo makso Inglesissä?

K:                  No vittu oliko kaks euroo. Vittu yhteensä! On kyllä pikkusen kallista. Vittu… Käykö sulla Visa?

T:                   Käy.

K:                  No hyvä, ku ei kerenny käyvä nostaa Suomen rahhaa ollenkaa, ku ei oo ihan pikkuseen aikaan tarvinnu. Ei oo ku Espanjan rahaa. (ojentaa paikallisosuuspankin visa-electroninsa)

T:                   Niin sulla oli tää electron.

K:                  Visa.

T:                   Niin visaelectron. Hetken kestää, ku tää varmistaa.

R:                  Ei taija olla tytölle tuttuja nuo kortit. (katsoo merkitsevästi Kähköstä) Kyllä Inglesissä ainaki kelepas Visa.

T:                   Noin, allekirjotatko tuohon viivalle vielä ni ollaan sujut.

K:                  Jos annat puhelinnumeros.

T:                   (hymyilee, että ois nätimpi) No jos nyt vaan laitat sen nimes siihen. Milläs sä maksat? (katsoo Rahkosta)

R:                  Visalla kait se on pakko ku ei oo kotimaan valuuttaa. (alkaa kaivaa electroniaan pussista ja tiputtaa samalla kymmenen euron setelin tiskille)

T:                   Niin maksatsä tällä? (ottaa kympin tiskiltä)

R:                  No jos katot vähän tarkemmin ni huomaat, että se on Espanjan rahaa. Ei taida ihan käydä täällä teillä. (katsoo Kähköstä merkitsevästi ja puistelee päätään säälien tarjoilijan tyhmyyttä) Oota  mää annan kuule sulle mun Visan.

T:                   Sä voit kyllä maksaa ihan tällä kympilläkin. Me ollaan kuuluttu 2002 vuoden alusta asti myös näin käteiskaupan puolella eurooppalaisen yhteisvaluutan, euron piiriin. Tää sun kymppi on kato just niitä euroja. Käy meillä ja Inglesissä molemmissa. Eikö oo kätevää?

R:                  No enhän mä nyt sillä voi maksaa ku se on Espanjan rahaa! (ottaa kympin) Sillä voi vaikka pyyhkiä persettä (katsoo Kähköstä merkitsevästi ja saa tämän nauramaan iloisesti) tuossa on tuo Visa. Silla maksetaan. Visa vinkuu ja Bemarilla pääsee!

T:                   (katselee ympärilleen hieman hämmentyneenä mahdollisten piilokameroiden vilkkuvia valoja etsien) Kuule ihan miten vaan. (ottaa vastaan visaelectronin ja hymyilee että ois nätimpi, varsinkin nyt kun alkaa olla aika selvää, että tässä ollaan kohta televisiosta tuttuja)

K:                  Onko täällä karaoke?

T:                   On.

K:                  No pistäpäs OoLasPalmas ja anna kaks mikkiä. Myö veetään.

T:                   Huikeeta! (antaa pojille mikit, pistää biisn soimaan ja lähtee nipistelemään itseään takahuoneeseen)

Tämä palvelutilanne jatkui useita tunteja erilaisten Inglesistä tuttujen spesial-koktailien ja perussuomalaisen iskelmän laulannan merkeissä, kunnes en enää (henkisesti) pystynyt tarjoilemaan pojille. Kerroin heille puolitotuuden siitä, kuinka mun pankkikorttikone ei enää ota vastaan visaelectroneja. Arvaattekin varmaan missä kyllä kävi Visa… Niin laittoivat Kähkönen ja Rahkonen kamelinnahka lompakkonsa vyölaukkuihinsa ja jatkoivat matkaansa seuraavaan baariin, jossa toivottavasti oli vähän kansainvälisempi meininki.

 

3 thoughts on “Mieleenpainuneita asiakaspalvelutilanteita vuosien varrelta, vol. 2. Tosielämän Mister Mallorcat.

  1. Hyvä, Riina!
    Oli pakko lukea kolmeen kertaan, kun oli niin hauska. Ja niin surullisen totta.
    t. Anni

  2. Ei hitto😀 Luojan kiitos miun eteen ei ole tuollasia maalimanmatkaajia sattunu…

  3. Luen silmät pyöreinä ja ajattelin ”voi luoja… siis että jaksat!”, mutta kun pääsin tuohon ”Ei oo ku Espanjan rahaa” niin ratkesi ihan lopullisesti ROTFLMAO

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s