Huomenna on ns. opettajien ilta. Yksi vuoden vihatuimpia iltoja olla töissä ravintolassa. Ai miksi ihmeessä? No siksi, että opettajat ovat ehkä ärsyttävin asiakasryhmä housuunsa paskojien jälkeen. Ai miksi ihmeessä? No osittain siksi, että se on helpoin ryhmä määritellä. Ai miten ihmeessä? No siten, koska opettajat ovat kautta linjan ainoa ammattiryhmä, joilla on pakottava tarve kertoa tarjoilijoille, mitä tekevät työkseen. Tämä silti, vaikka heillä olisi päällään t-paita, missä lukee ”luokanopettaja”. Voihan se olla, ettei tarjoilija kuitenkaan siitä ymmärrä.
Jos haluat olla poikkeus säännössä, eli opettaja, joka erottuu joukosta edukseen huomenissa, lue tämä. Ja toimi sen mukaan.
1. Älä kerro olevasi opettaja. Todennäköisesti sen huomaa kertomattakin. Tämä voi tulla hieman yllätyksenä, mutta fakta on, ettei mikään muukaan, edes akateemisesti koulutettu ryhmä kerro ammattiaan ravintolan henkilökunnalle. He ymmärtävät, ettei se oikeasti kiinnosta ketään. Henkilökunta on ravintolassa vai käymässä töissä. Älä siis vaivaudu. Eivät lääkäritkään tule tiskille ilmoittamaan, että he ovat lääkäreitä ja heillä alkoi juuri kesäloma. Tai ketkään muutkaan. Sille ei ole palvelutapahtuman aikana ns. sopivaa hetkeä.
2. Älä opeta henkilökuntaa heidän työssään. He osaavat sen takuulla paremmin kuin sinä. Kossu ei jää sinne lasin pohjalle, vaikka drinkkiä ei ravisteta sen jälkeen, kun päälle on kaadettu kolaa. Irish Coffeeseen ei tule pilliä. Olueen kuuluu jäädä vaahto pintaan, se on oluen proteiineista muodostunut ”kansi” ja estää aromeja karkaamasta. Älä siis kerro tarjoilijalle, että oluesi on pilalla, jos siinä on vaahtoa. Äläkä missään nimessä kerro, että tiedät mitään hänen työstään, ”koska olet opettaja”.
3. Älä kerjää alennusta tuotteista. Se ei ole hyvä vitsi. Äläkä myöskään ehdota ilmaista juomaa itsellesi, koska olet opettaja ja olet juuri päässyt kesälomalle. Varsinkaan se ei ole hyvä vitsi.
4. Älä puhu oppilaistasi nimillä tiskillä vaikka olisitkin jo ihan pleksit. Se on laiton keino tuoda esiin ammattisi.
5. Älä siirtele pöytiä ravintolassa oman mielesi mukaan, vaikka osaatkin siirtää pöytiä, koska olet opettaja. Et tiedä tarjoilijan työstä mitään, joten et voi tietää, milloin olet siirtänyt pöydät niin, että vaikeutat ”hyvää hyvyyttäsi” hänen työtään. Tämä koskee myös teidän koulun henkilökunnalle varattuja pöytiä. Joskus on helpompi, että neljänkymmenen hengen pöydässä on välissä muutama kahden jalan mentävä rako, jotta henkilökunta pääsee kulkemaan. Vaikka pöydät olisivatkin yhdessä, et takuulla silti pysty keskustelemaan pöydän toisessa päässä istuvan kanssa huutamatta. Näin se vaan on. Ja jos sitten päädyt huutamaan sinne pöydän toiseen päähän, sinun ei tarvitse tuoda esille, että sinulla on kantava ääni, koska olet opettaja.
6. Älä muistuta tarjoilijaa siitä, että hän on asiakaspalveluammatissa, äläkä kerro uudelleenkouluttautumismahdollisuuksista. Hän on joko ravintola-alalle pysyvästi menetetty sielu, jota ei pelastus kiinnosta tai sitten opiskelurahojaan tienaava kauppatieteiden ylioppilas. Kummassakaan tapauksessa apuasi ei kaivata. Vaikka oletkin opettaja ja voisit auttaa.
7. Tarjoilijan on pakko antaa asiakkaalle kuitti, halusipa sitä sitten kumpikaan osapuoli. Älä siis kiskaise kättäsi alta pois, kun hän antaa kuitin, vaan laita kuitti tiskillä olevaan roskikseen, jonne huomaat muidenkin laittaneen kuitteja. Käden vetäisy ei ole hauska juttu, vaikka vauhdittaisit sitä vielä heitolla siitä, ettei kuittia saa varmaankaan vähennettyä opettajan verotuksessa. Ja nauraisit itse jutullesi vedet silmissä. Tarjoilija on kuullut sen (ilman sanaa ’opettaja’) jo noin viisi miljoonaa kertaa. Jos annetun kuitin vastaanottaminen ahdistaa, voi yhteyttä ottaa tämän asian sydämelleen ottaneeseen lääninhallituksen alkoholitarkastajaan (Jyväskylän alueella Anneli Virtanen 040-5057962). Valitukset siitä, että saat tiskiltä liian vähän viinaa kerralla, vaikka olet ihan selvin päin voi myös osoittaa tuonne. Samoin valitukset siitä, että et saa viedä teidän opettajanhuoneen porukalle brikallista (=tarjottimellista) tervasnapseja baarin perälle – ihan sama osoite. Nämä nyt tuskin muodostuvatkaan ongelmiksi missään muualla, kuin Anneli Virtasen ja oppipoikansa Arton hallinnoimilla alueilla, mutta olkoon siis knoppitietona siellä asioiville. Ja tässä hommassa ei sitten auta edes se, että olet opettaja ja osaat kyllä katsoa, kenelle vielä pystyy tarjoilemaan. Todennäköisesti olet itsekin ylittänyt Annelin asettaman rajan ja ravintola voi saada varoituksen jo pelkästään siksi, että olet sen seinien sisäpuolella.
8. Älä tilaa siideriäsi yhdellä jäällä. Tai kahdella tai edes kolmella. Tilaa se jäillä tai ilman. Se yksi jää ei jäähdytä juomaa, eikä sillä muutenkaan ole mitään virkaa. Koita siis päättää. Ymmärrät varmaan itsekin, kun vähän mietit. Ja ei – se juoma ei ole halvempi, vaikka et ota jäitä. Ja tuosta tulikin mieleen sitten drinkit. Se lasi kuuluu laittaa täyteen jäitä ja mitata/kaataa sitten ne juoma-ainekset siihen päälle. Näin saadaan aikaan haluttu maku ja hyvä drinkki. Jäät ovat osa reseptiikkaa. Et saa ”enempää”, vaikka jätät jäät pois, koska et halua niistä maksaa. Et maksakaan. Jättämällä jäät pois saat sen sijaan vajaan näköisen lasillisen hyvää juomista, joka kannattaa kaataa kurkkuun ennen kuin se lämpenee, tai liialla latringilla pilatun, laimean, todennäköisesti lämmintä virtsaa muistuttavan juoman. Harkitse siis.
9. Älä pidä tarjoilijaa tyhmänä. Et tiedä hänestä tai hänen koulutustaustastaan – saatikka älykkyydestään kerta kaikkiaan mitään. Älä siis yliarvioi itseäsi. Olet hänen työpaikallaan vierailemassa. Käyttäydy sen mukaan. Kunnioita sitä, että hän tekee parhaansa, jotta sinun vapaa-aikasi olisi vierailun ajan miellyttävää ja onnistunutta. Hän saattaa jopa oikeasti välittää siitä, lähdetkö tyytyväisenä kotiin.
10. Jätä tippiä. Liian isoa tippiä ei ole olemassakaan, mutta pienikin saa ravintolatyöntekijän hyvälle mielelle. Hän on köyhä eikä loukkaannu siitä, jos joku antaa hänelle rahaa. Tippi on palvelurahaa, joka ei sisälly Suomessa asiakkaan laskuun, vaikka niin yrität ulkomaisille kollegoillesi väittää. Tarjoilija ei saa kuitin näyttämästä summasta senttiäkään. Jos olet tyytyväinen saamasi palveluun, on hyvien tapojen mukaista jättää edes pieni tippi tarjoilijalle. Tämä on varmin keino saada ripeää ja hyvää palvelua vastaisuudessakin. Sen sijaan hyvä keino EI ole rääkkyä tiskin päässä, että olet jonottanut juomaasi jo puoli tuntia etkä koskaan enää tule tähän paskaan ravintolaan ja kerrot kaikille muillekin opettajille, ettei tule. Jos olet lukenut tämän kirjoituksen ajatuksella, tiedät, miksi tarjoilija hymyilee tyytyväisenä tämän sanottuasi.
Siinä nyt kymmenen ensimmäistä, mitkä tuli mieleen. Jättämällä vinkkien tärkeimmän sisällön pois, näitä voivat toki hyödyntää muutkin, kuin opettajat.
Sydämestäni haluan toivottaa hyvää, ansaittua kesälomaa kaikille opettajille! Toivottavasti nämä ohjeet eivät loukanneet ketään ja toivottavasti jokainen näitä rikkova, mutta ne lukenut tuntee piston sydämessään jokaisen virheen merkiksi huomenna. Sydänverelläni haluan toivottaa voimia huomiseen koitokseen jokaiselle työvuorossa olevalla ravintolatyöntekijälle. Sympatiat ovat teidän puolellanne. Itse en tänä vuonna ole kummallakaan puolella tiskiä perheenlisäyksen odotuksen vuoksi, joten minua on turha syyttää mistään.
syntisenhyvaa 
Ei luoja Riina sie oot kyllä ihan KUNINGATAR näissä kirjotushommissa!!!! Vedet silmissä nauroin 😀
Et naura huomisen jälkeen, jos oot duunissa. Vaikka ei kai ”niitä” hirveesti siellä ullakolla käy? Ehkä eniten aalto paikoissa saa irti asiasta kellarissa… Mutta ollapa muuten Sohwilla…oi niitä aikoja…
Ei niitä kyllä tosiaan näkynyt, tai ainakaan eivät tuoneet itseään esille kirjoittamallasi tavalla 🙂
Reps! Toi oli huippu. Kansankynttilät valossa yössä.
Juuri näin 😉
Palvelurahaan semmoinen maninta, että tarjoilijoilla on Suomessa ihan käypäinen tuntipalkka. On maita, joissa tarjoilijat ovat käytännössä provikkapalkalla, kun palkka muodostuu pääosin palvelurahasta. Suomessa ei ole tapana tipata ellei saa ihan erityisen hyvää palvelua, ja silloinkin se on täysin vapaaehtoista, eikä olisi etiketin vastaista olla tippaamatta. Moni työnantaja varmaan toivoisikin, että voisivat ottaa käyttöönsä nuo käytännöt, että tarjoilijoiden palkat muodostuisivat palvelurahasta, niin hiljaisina iltoina ei tulisi niin pahasti takkiin, kun palkka juoksee vaikka myyntiä ei paljon olisikaan.
Tottahan tämäkin on. 10,33 euroa on tämänhetkinen anniskeluravintolan tarjoilija peruspalkka. Sehän ylittää Arhinmäen ehdottaman 10 euron minimipalkan kirkkaasti!
Mutta siis näinhän se on, että useissa maissa palkka perustuu pääosin (lähes täysin) tippeihin. Suomessa tippaaminen on todella vapaaehtoista, ei ollut tarkoituskaan väittää muuta.
Nojoo. Sinähän kirjoitit, että olisi hyvien tapojen mukaista tipata, mutta en kyllä allekirjoita tuota. Tippaaminen tai tippaamatta jättäminen ei liity Suomessa asioidessa hyviin tapoihin. Mielestäni asiakaspalvelu pitäisi olla hyvää ja ripeää ilman tippejäkin. Suomalainen hinnoittelu veroinensa ei juuri innosta maksamaan ekstraa tippeinä, vaan hyvästä palvelusta tulee lähinnä kiitettyä ja hyvä palvelu saa palaamaan uudelleen samaan paikkaan sekä suosittelemaan paikkaa muille. Nämä jälkimmäiset ovat tietty eduksi lähinnä työnantajalle, mutta pysyypähän paikka pystyssä ja töitä löytyy, kun on tyytyväisiä asiakkaita.
Hyvä Ansku! Juuri tätä itsekin ajattelin!
Samoin tuli tässä pohdittua, että mikäli asiakkaat aiheuttavat noin paljon huonoa mieltä, olisiko kenties aika vaihtaa työpaikkaa? 🙂 Monet kommenteista eivät lisäksi tunnu olevan ammattialaan liittyviä niinkään, vaan ihmistyyppeihin. Voisin väittää myös kauppatieteiden maistereiden, apteekkarien, tietyöntekijöiden, kauppojen kassatyöntekijöiden ja bussikuskienkin ajattelevan samoin kuin yllä olet kirjoittanut, mikäli heidän persoonansa on mainitunlainen.
Kymmenen vuoden tarjoilijakokemuksella voin kertoa sinulle, ”Tuleva kansankynttilä;)”, että kirjoittamani asiat profiloituvat nimenomaan kansankynttilöiden asiakasryhmässä. Voit väittää, kuten väititkin muidenkin ammattiryhmien edustajien ajattelevan samoin, mutta siitähän sinulla ei ole kokemusperäistä tietoa, eihän? 🙂 Ehkä he ajattelevatkin, mutta eivät käy tuumasta toimeen ja avaa sanaista arkkuaan, kuten opettajat tuppaavat tekemään.
Ja kuten kaikissa ammattiryhmissä, myös opettajissa löytyy poikkeuksia. Ei anneta 99 prosentin pilata kaikkien mainetta…
Muistathan senkin, että näitä minun kirjoituksia lukiessa kannattaa pitää pieni pilke silmäkulmassa. Ei kannata ottaa asioita hirmuisen vakavasti, vaikka sohaisisin omaakin ammattiryhmää. Itsehän olen luokanopettaja ja englannin aineenopettaja. Nykyään teekin nimenomaan niitä töitä, joten ehkä olit oikeassa, minun oli aika vaihtaa työpaikkaa. Syynä eivät kuitenkaan olleet kusipäisten asiakkaiden aiheuttamat paineet, vaan alle kymmenen euron tuntipalkka ja todella raskaat työajat perheelliselle ihmiselle. Nyt kun on vain hieman alle suomalaisten keskivertopalkkaa tienaava enkkuluokan opettaja, jää vähän rahaa tippeihinkin.
Et ole yksin mielipiteesi kanssa. Itseasiassa kuulut varmaankin enemmistöön ja minä vähemmistöön, sillä vähemmän kuin puolet asiakkaista jättää tippiä. Tipin merkitys tarjoilijalle tulonlähteenä on lähes mitätön, mutta kuten kirjoitin aiemmin – pienkin tippi saa aikaan ravintolatyöntekijälle erityisen hyvän mielen kesken kiireisen työillan =)
Ja sitten ne viiden sentin tipit voi jättää myös lompakkoon. Ne ottaa enemmän pannuun kuin tippaamatta jättäminen! Ylpeä: ’tässä on sitten tasaraha’, kun vaihtorahaa jäisi kymmenen sentin kolikko ei ole myöskään mieltä ylentävää. Just so you know.
Kyl mie ainakin ilolla otan vastaan myös ne viiden ja kymmenen sentin tipit 😀 Kaikki on kotiinpäin…
Hehe! Tää oli hauska. Tämä itsekehu ja muille kesälomasta kettuilu on ammatin pieniä iloja. Tarjoilijoiden opettaminen sekä oppilaista puhuminen johtuvat kollegoiden päälle jääneestä roolista, mikä on poisopittavissa, kun haluaa.
Pienellä paikkakunnalla ei kapakkaan ole asiaa ilman, että joku ei tuntisi. Silloin ammattijaaritukset eivät ole edes tarpeellisia. Opettajien keskinäiset juhlat, joissa ollaan kännissä, järjestetään kaukana selkään- tai nenäänhakkaajista eli emme suosi paikallisia pienyrittäjiä, valitettavasti.
=) Kiva, että joku opettajakin osaa suhtautua huumorilla tekstiin…aika paljon tullut sellaisia jäykkispalautteita nimittäin, joita en ole vaivautunut edes julkaisemaan tyyliin: ”kuinka voit tuolla tavalla mustamaalata oman ammattiryhmäsi?” ja ”sinun paikkasi varmaan on siellä tiskin takana, jos et osaa arvostaa opettajan työtä…” Musta nää em. kaltaiset palautteet mustamaalaisi opettajia huomattavasti enemmän, kuin mun osittain itseironinenkin blogikirjoitukseni.
Minun paikkani on yhtälailla tiskin takana kuin openpöydänkin takana. Molemmille töille olen omalla tavallaan sydämeni menettänyt ja molempia tulen takuulla vielä elämäni aikana tekemään. Ylpeänä ❤
Oi, aivan loistava. Kosketti vanhan kyypparin sydäntä ja nauruhermoja.
Ansku, olette ilmeisen selkeästi opettaja.. 😀
Opettajan lomariemu on ihan kuin Ruotsin voittaminen MM-finaalissa. Siinä saa tulla ilmaveivi ravintolan rapussa – ja sitä ei tarvi pyytää anteeksi.
Joo, mä olen reksi 🙂
Ennen olin ope, tiedän mistä puhun.
Mutta hauska kirjoitus ja opettajat ovat aivan omanlaisiaan. Siinä kuin eläkeläiset tai sukellusvenekapteenitkin.
Mikko