TSEMPPIS-BURGER – Mieleenpainuneita asiakaspalvelutilanteita vuosien varrelta -sarjan avausjakso.

Tämä tragedia tapahtui vuonna 2007 suorittaessani työvuoroa paikallisessa ruokaravintolassa, josta käytän nyt nerokkaasti muutettua nimeä Tsemppis. Sinä  iltana kaupungissa oli jokavuotinen , noin 4000 opiskelijaa hullutetlemaan houkutteleva tapahtuma, josta käytän nyt salanimeä nimeä Marketkadun kandi. Tapahtuman idea on, että opiskelijat kiertävät mahdollisimman monessa ravintolassa ryystämässä mansikkashotteja, salmaria ja eräpäiväänsä lähentyvää kesän sesonkisiideriä ulosheittohintaan. Sitten he saavat lappusiinsa leimoja ja siirtyvät oksentamaan ravintolan lavuaareihin tai parhaassa tapauksessa vasta Marketkadulle ulos päästyään. Lopulta heillä on lapussa tarpeeksi leimoja ja haalarilla tarpeeksi omia eritteitä, jotta he voivat saada hauskan arvonimen ja kivan haalarimerkin. Ihan mahtavaa.

Paljon olisi vuosien varrelta tarinoita kerrottavana housuunsa kusseista tulevista fysiikan tohtoreista ja vessan jakorasian virkaa toimittaneista nykyisistä kirjanpitäjistä. Tämä ei kuitenkaan ole yksi surullinen känniääliötarina muiden joukossa. Tämä on tositarina siitä, kun ravintola Tsemppisiin saapui asiakas, joka halusi jotain ihan muuta.

Kuten ehkä voitte kuvitella, ravintola oli tuona iltana aivan täynnä. Marketkadun kandin lisäksi väkeä tulvi sisälle ovista ja ikkunoista senkin takia, että ravintola Temppisissä oli meneillään tarjouskampanja, jossa myytiin Ravintolan nimikkoannosta, Tsemppisburgeria, naurettavaan 5 (viiden) euron hintaan. Annos piti tuolloin sisällään kaksi naudanjauhelihapihviä, hampurilaissämpylän, pekonia, cheddarjuustoa, maustemajoneesia, salaattia, tomaattia, marinoitua punasipulia sekä ranskanperunat. Tarjouskampanjassa oli tärkeänä osana suuret mainokset, joissa luki selkeästi: Tsemppisburger 5 €. Nissä ei siis viitattu mitenkään siihen, että voit ostaa jonkun muun ravintolan annoksen, saatikka jonkun omakeksimäsi annoksen samaan hintaan. Tarjous koski sillä kertaa vain ja ainoastaan Tsemppisburgeria. Comprende? No hyvä. Niin ajattelinkin. Jos tarjous olisi koskenut esim. kaikkia ruokalistan annoksia, olisimme varmasti myös hieman nähneet vaivaa asian esiintuomiseen markkinoinnissa.

Kaikille tämä ei kuitenkaan missään nimessä ollut tarpeeksi selkeä homma. Mainoslauseen ”Tsemppisburger 5 €!” voi sittenkin käsittää monella eri tavalla. Tämän minulle todisti nuori naisasiakas, joka tuli ravintolaan ystävänsä kanssa viitisen minuuttia ennen keittiön sulkeutumista. He ilmoittivat ovella, että haluavat pöydän, koska tulivat syömään Tsemppisburgerit. Löysin kuin löysinkin heille kahden hengen pöydän kaiken kaaoksen keskeltä ja ohjasin heidät istumaan.  Katselin tyttöjä kaksi sekuntia. Toinen ihan normi, ehkä vähän hiljainen. Vaaleet hiukset, ei meikkiä, punaiset posket. Selvinpäin.  Juo varmaan vettä, saattaa olla tee-ihmisiä. Toinen pieni,  laiha, tumma, silmälasit. Vaikuttaa vittumaiselta naapurilta, joka valittaa kaikesta. Pipolla hakee coolia lookia täysin epäonnistuneesti. Se on ihan helvetin väärin päässä. Tekis mieli ravistella. Alennusten perässä. Juo ehdottomasti vettä tai laittikolaa. Voi kysyä alkoholitonta viiniä. Selvinpäin. Ei ole koskaan juonut känniä. Kumpikaan ei jätä tippiä. Eivät käy ulkona paljoa. Noin. Tarjoilijan pika-analyysi tehty.  Pöytään päästyään he kertoivat, että seurueeseen kuuluu oikeasti vielä ainakin neljä henkeä ja hekin ehkä haluaisivat syödä jotain. He tulevat ihan kohta. Niin että voisinko hakea heille tuolit ja vähän isomman pöydän sillä aikaa, kun he lukevat ruokalistoja odotellessaan. Voi vittu! Tilanne alkoi vaikuttaa jo tässä vaiheessa aika absurdilta. Katselin ympärilleni ja kehotin näitä kahta nuorta neitiä myöskin hieman vilkuilemaan ympärilleen. Kun oletin, että he ovat käsittäneet oman pyyntönsä mahdottomuuden vallitsevaan tilanteeseen nähden esitin  hymyssä suin kysymyksen: ”Mistä arvelette, että taion tähän saumaan ainakin vielä neljä lisäpaikkaa ja isomman pöydän?”  Tyttöjen ehdotus oli, että voisin pyytää joitakin jo syöneitä asiakkaita lähtemään kotiin. Selvempi homma.  Kysyin tytöiltä, haluavatko he jotain juomista odotellessaan. He esittivät vastakysymyksen: ”Maksaako jäävesi?”

Vedenhakumatkallani kävin ilmoittamassa kokeillemme keittiöön, että on tulossa vielä todennäköisesti kuuden Tsemppisburgerin bongi. Ihan sillä, etteivät sammuttele laitteita. Tämä aiheutti luonnollisesti runsaita riemunkiljahduksia kotiinpääsyn kynnyksellä olevien kokkien taholta. Palasin pöytään kahden vesituopin kanssa. Toinen kahdella, toinen kolmella jääpalalla. Pöytään oli nyt saapunut viisi muutakin tyyppiä, joista osa istui lattialla, osa oli napannut tuolit viereisistä pöydistä meiningillä ’joka perseensä nostaa, paikkansa menettää’. Seurueen puheenjohtajat olivatkin kerenneet ilmoittaa saapuneille, ettei jäävesi maksa mitään. Niinpä lähdin hakemaan jäävesiä erinäisillä määrillä jääkalikoita. Loppujen lopuksi tuli tilausten aika. Ruokatilauksia tuli kaksi. Tsemppisburgeri ja Tsemppisburgeri.  Hyvä juttu. Tässä vielä litteroituna tuo tilaus käytännössä:

Henkilöt:           T= tarjoilija eli allekirjoittanut

A=asiakas (jolle olen keksinyt liian monta muuta lempinimeä kirjoittaakseni niitä tähän)

F=asiakkaan frendi

T: No niin. Jokos täällä ollaan valmiita tilaamaan sitä syömistä?

A: No joo. Muut ei nyt syökään, mutta F ottaa tuon Tsemppisburgerin ja mä otan kanssa.

T: No niin. Sillalailla. Laitetaas tilaus menemään keittiöön, niin pääsee nuo kokit kotia. Tuun kohta kyselee lisäjuomia muilta, ok?

A: No joo, mut mulla ois kyllä vähän muutoksia siihen mun annokseen, kun oon vähän tavallaan allerginen ja noin.

T: Ahaa. Selvä homma. Hyvä kun tuli puheeksi. Mitäs jätetään pois?

A: No kun mä en syö lihaa ollenkaan.

T: Joo, no meillähän on tosi kivoja vegeannoksia tuossa ruokalistalla. Sieltä löytyy wokkia, pastaa, burgeria, salaattia ja muuta. Löytykö niistä joku mieleinen?

A: Eiku mä otan tuon Tsemppisburgerin, kun se on tarjouksessa, niin kasvisversiona.

T: Joo. NO meillähän on siinä listalla sitten se Vegeburger-annos. Hinta on 10,9 €. Et se ei nyt juuri tässä kamppiksessa ole tarjoustuotteena.

A: Joo, mut kun en mä tilaakaan sitä, vaan tän Tsemppisburgerin mut vähän muutettuna.

T: No mitäs sul oli mielessä?

A: No kun mä en syö sitä lihaa, ni mä jättäisin ne pihvit pois ja ottaisin tilalle friteerattua vuohenjuustoa ja mozzarellaa. Sit tässä lukee marinoitu punasipuli, niin mä en tykkää siitä punasipulista, niin ottaisin sen tilalle friteerattuja sipulirenkaita. Ja ne vois laittaa sitten eri lautaselle, kun mä annan ne tuolle mun kaverille. Ja sit tomaatit tilalle mä ottaisin tuoretta ananasta. Ja mä en halua tota hampurilaissämpylää ollenkaan, et keksikää siihen jotain muuta. Pekonin tilalle vois laittaa sitten vaikka noita cheddar-jalapenoja ja ne tulis kans eri lautaselle, kun ne menee tuolle mun toiselle frendille. Ja sitten tuo cheddarjuusto. Sitä nyt ei ehkä kannata laittaa, kun mä otin jo sen pihvin tilalle mozzarellaa ja vuohenjuustoa. Niin saanko mä siitä sit jotain alennusta, jos en ota sitä ollenkaan? Enkä tuota maustemajoneesia?

T: Eli sulle jäis nyt siitä alkuperäisestä annoksesta ranut ja salaatinlehti, eikö?

A: Joo, mutta ne ranskiksethan saa vaihtaa. Ja mä ottaisin sen salaatin mieluummin pilkottuna. Ranskisten tilalle mä otan sit vaikka riisiä tai jonkun pienen pastan.

F: Mä voin syödä siitä pastasta ne loput, jos ne menee muuten roskiin. Siis jos se ei maksa. No eikai se maksa jos ne menee kerta muuten roskiin?

T: Oota. Eli nyt sulle jäi tuosta alkuperäisestä annoksesta salaatti. Pilkottuna. Oonko pysyny kärryillä?

A: Joo niin kai.

T: Niin. Viime kuussahan meillä oli koko kuukauden Vegewokki tarjouksessa, eikä lihansyöjille mitään. Et näin ne tarjoukset vaihtelee.  En mä silloinkaan antanut lihansyöjille pihviä siihen kylkeen vaan siksi, että ne tykkää ennemmin lihasta tai ovat tehneet periaatepäätöksen, että välttelevät kasvisruokaa. Tää on tietty vähän inhottavaa nyt sulle, kun just tuo tarjousannos olis semmoinen, jonka pääraaka-aine on täysliha. Tää tarjous on niin hurjan halpa, et kyl me pysytään nyt ihan siinä tuotteessa mitä se koskee. Jos sä haluat allergian takia jättää siitä jotain pois niin se toki onnistuu.

A: Mutta kun mä oon kasvissyöjä.

T: No mut sehän ei tavallaan ole tän meidän kamppiksen syytä eihän? Toi sun tilaus tulis nyt nopeesti laskettuna maksamaan sellaisenaan vajaat kolmekymppiä. Sisältäen vegeburgerin, mozzarellatikut, sipulirenkaat, cheddarjalapenot. Mitään puolikasta pasta-annosta mä en nyt tähän laskunu, vaan ajattelin, et jos mennään ihan sillä lisäkeriisillä. Niin ootko sä nyt vakavasta puhen sitä mieltä, että mun  pitäis tää myydä sulle ja sun kavereilles viiden euron hintaan? Tai siis alle, kun vähennetään pyytämäsi cheddarjuusto ja majo.

A: Todellakin. Koska mä olen kasvissyöjä.

T: Kyllä kyllä. Ja ihan mielenkiinnosta kysyn, kun sulla oli melko tarkat noi muut mielihalut, et mitäköhän sä ajattelit et me keksitään ton hampurilaissämpylän tilalle?

A: No mä ajattelisin jotain noista jälkiruuista.

T: Siis millä tavalla ajattelit?

A: No niin, että sen ruuan jälkeen voisin ottaa kahvin ja jonku jälkkärin, esim. suklaakakkua sen sämpylän tilalle. Sehän on kans leivonnaista, niin se käy mulle.

T: No olishan mun pitänyt tuo älytä. Ihan kuule pieni hetki mä käyn vähän keittiössä juttelees tästä sun tilauksesta.

A: Joo no meillä ois kyllä vähän kiire, et jos ne vois samalla jo tehdä näitä ruokia kun te juttelette.

T: (meni jo)

No niin, että näin sitä tilattiin kaksi Tsemppisburgeria. Tilanne oli sen verran herkkä (omalta osaltani), että päätin antaa pöydän hoitovastuun eteenpäin kollegalleni Villelle (nimi ehkä muutettu), joka ehkä minua paremmin selviytyi vastaavista erikoistilanteista, jotka vaativat rauhallisena pysymistä. En siis tiedä/muista miten tilanne päättyi, mutta yhdessä sovimme, että asiakkaalle suositellaan lämpimästi rakkaiden ammattiveljiemme ja -sisariemme ratoksi kilpailevaa ravintolaa. Joltakin löytyi kassinpohjalta vielä sinne käyvä drinkkilippu, jonka asiakas suostui ottamaan vastaan, kun selvisi, että sillä saa myös limonadia.

Muuuutta tämmöstä tuli vaan mieleen tänään, kun kävin toisella vanhalla työpaikallani lounastamassa…

11 thoughts on “TSEMPPIS-BURGER – Mieleenpainuneita asiakaspalvelutilanteita vuosien varrelta -sarjan avausjakso.

  1. eisssssss : DDDDD mulla ei olis kyl riittäny ymmärrys noin henkisestivajaiden ihmisten kanssa :DDDDD

    • No ihan pikkusen täytyy sanoa et on pinna venyny kymmenen ravintolatyövuoden aikana. Ymmärrystä ei silti tipu täältäkään =D

  2. tuttu tilanne mutta haluaisin sen vielä laktoosittomana ja gluteenittomana kai teilt löytyy

  3. Jaa-a. Vaikka olisin ollut kuinka palkollinen, epäilen, että viimeistään kolmanneksen sisään tähän tarinaan olisin vain todennut asiakkaalle, että ”meillä ei taida olla tarjota sitä mitä haluat; ottaisitko jotain suoraan listalta? ai et? no sitten meidän pitää tosiaan vähitellen alkaa panna paikkaa kiinni, voitko siirtyä muualle?”.

    Ei sillä, hyvää hupiahan tuo on…siis kun pääsee kuuntelemaan vierestä…

  4. Ei pysty käsittää kuinka idiootteja ihmisiä maailmasta löytyy.. Aivan uskomatonta. Tsemppistä vaan kaikille tarjoilijoille – tai oikeestaan kaikille asiakaspalvelutyötä tekeville!

  5. Ja minä kun luulin että kahden kuukauden kesätyössä grillikioskin tapaisessa tuli vastaan outoja pyyntöjä ruuan suhteen.
    Korjaan kuvitelmani.

    Tekstiä lukiessa tuli vaan ihan älytön tarve hakata päätä pöytään, ja kirjoittajalle propsit kärsivälllisyydestä joka riitti noinkin pitkälle.😀 Sääliksi käy mutta onneksi (toivottavasti) ei ole jokapäiväistä, kun työssä kuin työssä on hetkensä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s