Am I a whale? Nooooouuuu….. just pregnant and happen to like water. Look!

Kävin eilen neuvolassa. Odottelin siinä aulassa kymmenisen minuuttia, ennen kuin pääsin tärisevän kätilöopiskelijan tentattavaksi. Hyvä kätilö siitä tulee, ei siinä mitään. Hyvä, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä tuolla tavalla opiskeluaikana, niin ei ole sitten ensikohtaaminen oikean potilaan kanssa niin rankka kokemus. Kuitenkin siinä joutuu varmasti vähän kommunikoimaankin, vaikka katsekontaktilta on mahdollisuus välttyä tuijottamalla koko synnytyksen ajan potilaan repeilevää jalkoväliä.

Siinä odotellessani tapoin aikaa kiinnittämällä huomiota muiden ihmisten asioihin. Hassua, kuinka kaikkien neuvolan asiakkaiden asiat liittyivät painoon ja tarkemmin ottaen sen nousuun. Joka ainoa odotushuoneen asiakas päivitteli ääneen järkyttävää painonnousuaan. Eräs epäili ääneen, että neuvolan vaaka räjähtää, jos hän astuu sille, kuten terveydenhoitaja pyysi. Hän myös epäili epäonnistuvansa pissanäytteen antamisessa. Syynä tähän oli luonnollisesti se, ettei vessanpönttö kestäisi hänen painonnousuaan. Toinen tuleva äiti oli ottanut kaverinsa mukaan neuvolaan ja selitti tälle kiihkeästi, kuinka on lihonnut niin paljon, että synnytysaltaaseen ei mahdu ollenkaan vettä. Hän siis koki valasolon niin todellisena, että oli päätynyt vedessä synnyttämiseen. Minä olin vain ihan hiljaa ja annoin itseni ärsyyntyä noista keskusteluista.

Syy ärsyyntymiseeni oli varmastikin se, että vaikka kuinka haluaisin väittää toisin, nuo kommentit olisvat voineet tulla juuri minun suustani. Olin samana päivänä kauhistellut työkavereilleni, kuinka painoa on tullut kilo viikossa tahtia. Ja että se on ihan hirveetä. Ja että painan tätä vauhtia 110 kiloa jos selviän hengissä viikkoon 40 asti. Neuvolassa muiden suusta tuota päivittelyä kuunnellessani tajusin, kuinka naurettavalta se kuulostaa. Jos nainen on raskaana, paino useimmiten lisääntyy. Synnytyksen jälkeen jääneiden ylimääräisten kilojen kanssa jokainen sitten toimii juuri niinkuin haluaa ja parhaaksi näkee. Raskausaika on kuitenkin niiiiiiin ainutkertaista ja pahoinvointeineen ja närästyksineenkin hienoa aikaa, että siitä pitäisi pystyä nauttimaan, vaikka mahan lisäksi persekin vähän levenisi. Joo, me ollaan valaita, vähän kömpelöitä eikä oikein osata käyttää muuttuvaa kroppaamme entiseen tapaan. Loppuvaiheessa kengännauhojen sitominen on uskomatonta notkeutta ja kestävyyttä vaativa urheilusuoritus, bikinirajojen siistiminen ilman lisäkäsiä sula mahdottomuus ja Rennietkin on aina loppu, mutta PIRU VIE ME OLLAAN KAUNIITA! Se maha on niin iso, että kaikki muu ”kasvu” jää sen varjoon. Paitsi tietenkin rintojen kasvu. Ne on niin ylhäällä😉

Joten. Näin julkisesti minä täten lupaan ja vannon, etten enää kertaakaan tämän raskauden aikana voivottele painoni nousemista tai farkkujen kiristelyä.

Sen kunniaksi tänä iltana tarjolla:

Tässähän on upeat koristelut laitettu vain toiseen puolikkaaseen, samoin kuin lusikka. Se johtuu siitä, että molemmat puolikkaat menevät samalle asiakkaalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s