Mitä yhteistä on blondilla ja keräkaalilla?

Molemmat kypsyy hitaasti mutta varmasti. Etenkin, jos kattila on ihan liian pieni. Esimerkiksi tämän verran:

Erilaiset pakko-oireet vaikeuttavat huomattavasti elämää. Se, että ei voi vaihtaa toimintatapojaan kesken kaiken, vaikka tietää, että on menossa pahasti pieleen, on yksi eniten vaikeuttavista omassa elämässäni. Mentävä on sieltä, mistä lähdettiin aluperin menemään. Vaikka vuoren läpi. Ei voi myöntää, että on tehnyt väärän ratkaisun? NO EEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIII! HULLU! Parastahan on se, että en pysty antamaan mitään järkevää, tai siis mitään minkäänlaista selitystä sille, miksi toimin noin. Varsinkin, jos olen yksin kotona. Miksei voi edes itselleen myöntää olevansa väärässä niin pääsisi niin paljon helpommalla?! Kun ei vaan pysty!

No niin. Kaikki taisi alkaa siitä, kun lauantaina annoin kampaaja blondata hiukseni. Sen jälkeen on tapahtunut mitä merkillisempiä asioita, jotka tuossa esittelemäni pakko-oireen kanssa yhdessä ovat aiheuttaneet minulle suurta, niin henkistä kuin fyysistäkin kärsimystä. Fyysisiin on liittynyt mm. lapsen liukurin lainaaminen ja sillä käsittämätöntä vauhtia hyppyriin laskeminen. Ei kerran, vaan kaksi kertaa. Henkisiin monet, monet hetket, joina suustani on pulpahdellut ei-toivottuja huomioita, kysymyksiä, epämääräisiä äännähdyksiä, ei-toivottua naurua ja hallitsemattomia tunteenpurkauksia. Sitten on niitä, joissa yhdistyy sekä henkinen että fyysinen kärsimys, ja siitä päästäänkin päivän aiheeseen, eli kaalikääryleiden tekoon.

Kyllä on kuulkaa raskasta ja ihan suorastaan helvetin vaarallista keittää kolmen kilon kaalia kolmen litran kattilassa. Vai viiden, no AIVAN SAMA! Liian pienessä kuitenkin. Onneksi palikkatestilaatikkovaiheessa oleva poikani ei ollut kotona, kun asetin selvästikin liian ison kaalin selvästikin liian pieneen kattilaan. Kun nyt kuitenkin sen sinne laitoin, en voinut enää perääntyä. Kaali oli keitettävä siinä, missä se nyt oli. Anopilta en ainakaan lähde isompaa kattilaa lainaamaan. Menee vaan aikaa hukkaan, kun kävelen naapuriin ja takaisin. Sen sijaan, keittelen kaalin tässä vähän liian pienessä käännellen sitä ympäri,  niin se kypsyy tasaisesti joka puolelta.

Siinä tulikin jo tärkein sanotuksi. Voi sitä palovammojen ja katkenneiden lastojen määrää, kun vähän kääntelin kaalinpäätä kattilassa, joka oli piripintaan täysi kiehuvaa vettä. Eikä sitä vettä sinne paljoa edes mahtunut, koska tuotteiden mittasuhteet oli aavistuksen väärät, mutta sanotaanko nyt näin, että hyvinkin pieni määrä kiehuvaa vettä saattaa paljaalle iholle päästessään aiheuttaa hyvinkin kipeän rakkulan. Ja sitten voitte rakentaa mielikuvan siitä, kun kolmen kilon painoinen kaali lipeää nuolijan ja puulastan välistä ja läsähtää sinne kiehuvaan veteen. Niin että paljonko roiskuu sitä vettä sen blondin päälle, joka seisoo lähes napa kattilassa kiinni katkenneet keittiövälineet korville painetuissa käsissään? Tärkeintähän tässäkin oli, että blondi kerkesi laittaa silmät kiinni ja kädet korville. Yksinkertaisesti: olisin mieluumin tappanut ja teurastanut omin käsin eläimen, kuin taistellut sen kaalin kanssa. Tai antanut eläimen tappaa ja teurastaa minut. Piilokameralla olisi saatu loistavaa aineistoa tukemaan blondien älykkyyden kyseenalaistavaa tukimusta.

Haluan nyt kertoa, että olen tehnyt kaalikääryleitä ennekin ja se on ollut paljon helpompaa. Silloin hiukseni olivat vielä mustanpuhuvat. Kaalikääryleet on hyviä ja niiden täytettä voi muokata taas oman maun mukaan. Joku voi tykätä lisätä sieniä, joku vähän tulisuutta ja itämaisia mausteita, joku erilaisia juustoja. Kuka mitäkin! Tällä kertaa laitoin itse perinteisemmän naudan jauhelihan lisäksi täytteeseen karitsan jauhelihaa, kanttarelleja ja maustettua tuorejuustoa.

KAALIKÄÄRYLEET (17 kpl)

kokonainen kaali

vettä

suolaa

täyte:

3 sipulia silputtuna

400 g naudan jauhelihaa

240 g karitsan paistijauhelihaa

3 dl käsiteltyjä kanttarelleja

mausteita ja suolaa

200 g tuorejuustoa (esim. kanttarelli, savuporo tms)

(riisiä keitettynä, jos et karppaa)

voiteluun:

1 dl siirappia

2 dl kermaa

2 dl lihalientä

Koverra kaalista kanta pois. Keitä kaalia suolalla maustetussa vedessä kattilassa, jonne se mahtuu kokonaan, noin kymmenen minuuttia eli kunnes päällimmäiset lehdet alkavat irrota. Irrota päällimmäiset lehdet ja jatka keittämistä, kunnes taas seuraavat irtoavat helposti. Vaihtoehtoisesti voit ottaa selkeästi liian pienen kattilan ja keitellä kaalia eri asennoissa kolmisen tuntia.

Leikkaa veitsellä lehdistä paksuimmat lehtiruodon kohdat ohuemmiksi. Valmista täyte, eli kuullota sipulit voissa, lisää joukkoon paistumaan lihat ja sitten sienet ja mausta juustolla ja mausteilla. Itse seison kaaliruokien ollessa kyseessä muskotin takana, vaikka tsunami iskisi Palokkajärvestä. Ja hukun saappaat jalassa. Laita pari ruokalusikallista täytettä kaalin lehdelle, alas keskelle, ja rullaa yksi kierros. Taita sitten reunat keskelle ja kääri napakaksi kääryleeksi. Laita voideltuun vuokaan tietenkin lehden reuna alaspäin. Voitele kääryleet siirapin ja kerman seoksella. Loput voit kaataan vuokaan pohjalle porisemaan. Paista 225 asteessa ensin noin 20 minuuttia, eli kunnes kääryleet saavat kauniin värin pintaan. Lisää sitten vähän lihalientä (noin 2 dl), laske sitten uunin lämpö 160 asteeseen ja paista vielä aiankin tunti. Tarjoile puolukkahillon kanssa. Ehottomasti!

PS. Kaalin keskiosasta, jonka lehden on liian pieniö kääryleille voi helposti tehdä satsin kaalilaatikkoa pakastimeen pahan päivän varalle. sama täyte passaan kyllä sinne kaalilaatokkoonkin höysteeksi. Kermapurkki vaan kylkeen ja uuniin paistumaan samalla, kun paistat kääryleitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s