Kaikkihan meidän perheestä eivät karppaa. Ehei. On olemassa perheenjäsen, jolla on varaa nauttia pullamössöstä. Eräänä iltana, kun olin tuskaillut koko päivän croisantinhimoni kanssa, hän päätti tehdä iltapalaksi jotain pientä suolaista. Koska olen oppinut antamaan itselleni anteeksi, maistoin näitä isännän iltapalasia. Ja olihan ne ihan mielettömän hyviä. Syntisiä…vehnäjauhoisia…rasvaisia…tulisia…. Kuolaneritys voimistuu taas pelkästä ajattelemisestakin.
Olen kerran neuvonut miehelleni maailman helpoimman ja nopeimman pitsapohjan ohjeen. Sitä muokkaamalla hän silloin tällöin loihtii kaikennäköisiä ja -makuisia herkkusia. Milloin pitsaa, milloin piirakkaa, milloin calzonea, milloin mitäkin, mille ei edes voi keksiä nimeä. Laitan nyt tähän artikkeliin myös tuon pitsapohjan ohjeen niitä lukijoita varten, jotka eivät karppaa tai olettavat joskus vielä elämässään käyttävänsä vehnäjauhoja. Tämä on oikeasti hyvä pitsapohja. Monet kaverinikin ovat ottaneet ohjeen aktiiviseen käyttöön. Silti he eivät vaivaudu kirjoittamaan ohjetta musitiin, vaan kokevat, että on helpompi soittaa ja kysyä joka kerta, kun tekee mieli pitsaa. Vaikka aamuyöstä, kun pitäisi saada jatkoille jotain huikopalaa. Samalla voi koko porukalla laulaa puhelimeen. Ja sitten voi hetken päästä soittaa uudestaan, kun ei kukaan muista sen laulun tokan säkeistön sanoja. ”Ku sshhe nyt kuitenki jo heräsh ku kyshyttiin sshhitä pitsssharesheptiä. Sshe vaan tykkää ku sshoitetaan uudeshtaaan. HEIIII! Mjiten mä en äshken tajunnu: nyt shoitetaaa ja pyyetäää sshe tänne. Ei she enää nuku oikeeshti. Ja pyydetään et tuo shamalla kaljaa lisää! Shanotaan et she shaa pitshaa josh tulee!”
Niinpä niin. Ainahan se on mukava liittyä selvinpäin seurueeseen, joka on dokaillut kellon ympäri ja keskustelee silmät lumpsuen pitäen toistensa elämän peruspilareita pystyssä. Kaikki rakastavat toisiaan, paitsi ne, jotka ovat juoneet rähinäviinaa. Illan filosoft pohtivat rähinöitsijän elämäntilannetta. Vetävät mahdollisesti syväluotaavia johtopäätöksiä hänen lapsuudestaan, peniksensä koosta ja ihmissuhdeongelmista. Karaokevehkeitä viritellään oikosulkujenkin uhalla ja esiintymishaluisimmat avaavat jo ääntään Aikuisen naisen sanoin, ei sävelin. Kämppä on täynnä avattuja, hylättyjä oluita, joista kaikista on otettu yksi hörppy. Uusia avataan ja jääkaappi tyhjenee uhkaavasti. Illan aikana toisensa uudessa, intohimoisessa valossa nähneet vanhat kaverukset ovat lukittautuneet kylpyhuoneeseen ”keskustelemaan” ja vessahätä alkaa kiristämään pinnaa monella muulla. Nämä ovat niitä ihanimpia kutsuja, joihin pitää aina tarttua. Kato, eniting kän häpen!
Ja sitten takaisin tähän meidän isännän syntisen hyvään, sopivan tuliseen iltaherkkupalaan. Hän teki pohjan ja paineli siitä kämmentensä välissä pikkuisia lättyjä. Taikina ei tahmaa eikä tartu, joten sitä on helppo käsitellä. Näiden pikku kiekkojen päälle hän latoi reilusti alla lueteltuja täytteitä ja paisteli herkut 225-250 asteessa uunin alaosassa, kunnes reunat saivat vähän väriä ja juustoraaste suli kunnolla.
ISÄNNÄN ILTAPALA
Pohja:
1,5 dl maitoa
50 g voita sulatettuna
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1,5 tl leivinjauhetta
2 rkl oreganoa
1 tl kuivattua chiliä
6 mietoa pepperonia (siis niitä palkoja, ei niitä makkaroita) pieneksi silputtuna
Täytteet:
punasipulia
tomaattia
tuoretta mozzarellaa
pepperoneja
metvurstia
emmentaljuustoraastetta
pippuria
oreganoa
PIKAPITSATAIKINA
1,5 dl maitoa tai vettä
50 g voita sulatettuna tai 3/4 dl ruokaöljyä
4 dl venhäjauhoja
1 tl suolaa
1,5 tl leivinjauhetta
Sekoita aineet keskenään ja kauli pellille. Lisää täytteet ja paista uunin alimmalla tasolla 250 asteessa, kunnes juusto on sulanut.
