The Sin

Tiedättekö kun joskus, harvoin, saa maistaa jotakin täydellistä? Jotakin, mikä jokaisella suupalalla saa aikaan useita, peräkkäisiä, orgasmiin verrattavissa olevia totaalisen tyytyväisyyden tunteita suussasi ja koko kehossasi. Jotain, mitä ei halua syödä loppuun, koska sitten sitä ei ole enää, eikä ole varmuutta saako sitä enää koskaan. Mutta silti ei ole puhettakaan,e ttä voisi oikeasti oll syömättä. Päin vastoin, vaikka jokaiselle syöjälle olisi varattu kaksi, ottaa silti kenenkään huomaamatta kolmannen…ja neljännen…ja… Synti.

Ehkä tiedätte mistä puhun?

Näin käy harvoin, ainakin keskivertoihmiselle. Ainakin minulle. Vielä harvinaisempaa on se, että olisin itse pystynyt tyydyttämään vaativat makuhermoni niin täydellisen kiitollisiksi. Nyt niin kävi. Ja niinkuin monet muutkin parhaat asiat elämässä, täysin ex-tempore. Menin jääkaapille, kun teki mieli jotain. Sitten vain mieleeni juolahti parin asian yhdistämisen kokeileminen ja siitä se ajatus sitten eteni. Mieli käskytti käsiä ja jo hyvin varhaisessa vaiheessa tiesin, että tästä ei ainakaan pahaa voi tulla. Mutta se, kuinka syntisen hyvää siitä tuli, yllätti kyllä niin kokin, tarjoilijan kuin asiakkaankin. Eli minut.

Alkuidea oli yhdistää vuohenjuusto ja serranokinkku. Sitten silmiini osui se vietävän ihana balsamico. Mitä jos marinoisi vuohenjuustot ensin siinä? Juu, kuulostaa käypäseltä. Lirutin balsamicoa vuohenjuustojen päälle, kääntelin ympäri ja jätin imeytymään lautaselle valuneeseen nesteeseen. Pilkoin muutaman kirsikkatomaatin ja rouhin niiden päälle mustapippuria. Työnsin nekin imemään balsamicon makua itseensä. Sitten käärin ohuenohueen serranokinkkusiivuun palan vuohenjuustoa,  kirsikkatomaattia ja basilikan lehden. Kiinnitin nyytit cocktailtikulla. Laitoin paistinpannulle lämpeämään voita ja oliiviöljyä. Kun rasva oli tarpeeksi kuumaa, laitoin nyytit paistumaan. Näytti ihan tajuttoman hyvälle, mutta teki mieli tehdä vielä jotain. Nostelin nyytit odottelemaan ja lisäsin paistoliemeen gruyere-juustoa (jota yleensä käytetään esim. juustofondyessä), raastettua sinileima-emmentalia, kuivaa valkoviiniä, kermaa, murskattua valkosipulia ja jauhettua muskottipippuria. Pienensin levyä ja annoin juustojen sulaa samettiseksi pikajuustofondyeksi. Kaadoin syvän lautasen pohjalle juustofondyen ja sen päälle ihanat vuohenjuusto-serranonyytit. Koristeeksi vähän basilikaa ja terveysasiat mielessä lautaselle myös yksi (1) kirsikkatomaatti pilkottuna huomaamattomiksi suupaloiksi.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Nyytit pystyi dippailemaan ja syömään niillä tikuilla, mitkä niissä olikin jo kiinni. Loppu juustokasike tarvitsi kyllä sit haarukan apua…ja kun ei sitä vaaleeta leipääkään voi niin piti ehkä vähän sormellakin pyyhkiä suuhun niitä, mitkä ei haarukkaan tarttunut…

VUOHENJUUSTO-SERRANONYYTIT…yhdelle😉

100 g vuohenjuustoa

5 siivua serrano kinkkua

2 kirsikkatomaattia

hyvää balsamicoa

mustapippuria

paistamiseen voita ja oliiviöljyä

LÄMMIN JUUSTOKASTIKE

Edellisten paistoliemi

loraus kuivaa valkoviiniä

loraus kermaa

50 g (?) gruyere-juustoa

30 g (?) sinileima emmentalia

1 iso valkosipulinkynsi murskattuna

tupsaus muskottipähkinää

Määrät on niin paha laittaa, kun kaikkea vaan heittelin pannulle, mut ehkä jotenkin tuossa suheteessa…toivottavasti, koska se oli niiiiiiiiiiin hyvää =p

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s