Karppijäätelöö ja lettuja…ja putkeen mennyt ilta värivaloissa.

No niin. Nyt on sekin päivä nähty, että ei pahempia morkkiksiakaan päällä, vaikka eilen tuli liikuttua ilta-aikaan kaupungin ytimessä. Tämähän johtuu siitä, että vaikka pyörähdimme myös karaokemahdollisuuden tarjoavassa anniskeluravintolassa, älysin olla laulamatta. Mutta vaikeaa se oli. Istuin kahden metrin päässä niistä lippulapuista, joilla niin monta kertaa olen ilmoittanut itseni vapaaehtoiseksi häpeäpaaluun. Nyt joku voima kuitenkin piti minut penkissä kiinni eikä päästänyt kirjoittamaan nimeäni mihinkään. Himot olivat kovat. Niin kovat, etten muista mitään pyötäseurueemme keskusteluista kyseisessä ravintolassa. Muistan vain, kuinka hoin pään sisällä itselleni toistuvasti ”et mee, et mee, et mee, et v***u oikeesti mee nyt, et mee, et mee, pakko päästä pois täältä NYT, et pysähy matkalla tohon karaoketiskille, et mee, sä et pysy enää nuotissa, se kuulostaa hirveeltä, et mee, et mee, puhu, älä laula, älä vaan mee nyt laulamaan, et mee oikeesti, tän kerran et mee, ei aina oo pakko, et mene tai et saa ikinä enää käydä missään, et mee, nyt on oikeesti parempi lähtee menee, et mee, saat seuraavassa paikassa juoda oluen, jos lähet nyt, etkä laula.” Ja niin me lähdettiin. Itse asiassa niin kiireesti, että puolet ystäväni tavaroista taisi jäädä narikkaan. Jälkeenpäin mietittynä olen varmaan näyttänyt siinä itseni kanssa pään sisällä taistellen juuri siltä, kuin olisin ollut pidättämässä oksennusta. Nice.

Mutta näin vältyttiin morkkiksilta siis. Tämän onnistumisen jälkeen ei enää tuntunut missään, kun seuraavassa paikassa aloin taas sairastaa paskanpuhumista. Olisimme halunneet (minä olisin) mennä erääseen pubiin pelaamaan pöytäcurlingia. Mennessämme sisälle, saimme huomata, että curlingpöytä oli varattu. Siirryimme siis seistä töröttämään suupielet alaspäin aivan pöydän viereen. Yllättävän nopeasti pelaamassa ollut portugalilainen, keski-ikäinen herraseurue älysi kysyä meiltä, haluammeko pelata. Ilmoitin, että halutaan ja pääsimmekin heti mukaan. Tai heti sen jälkeen, kun miehet olivat keskenään kilistelleet ja halailleet ja kätelleet toisiaan onnitellen toinen toisiaan siitä, että emme olleet selvästikään pystyneet vastustamaan heidän charmiaan. Syy pelipöytään tunkemisellemme ei varmastikaan ollut pöytäcurling, vaan olimme selkeästi eteläeurooppalaisen rakastajan puutteessa. Tätä teoriaa tukivat heidän mielessään varmasti myös uskomattomat pelisuorituksemme. Ystäväni kyllästyikin hyvin pian peliin, jota ei lainkaan osannut ja halusi vaihtaa biljardiin. Jota osaa hieman. Minäpä siinä sitten herroille englanninkielentaitoisena selittämään, että ystäväni on yksi Suomen, jos ei koko maailman parhaita naisbiljardinpelaajia ja pelaa ammatikseen. Että tämmöinen tarina sieltä tulla tupsahti tällä kertaa. Miehet olivat aluksi vähän epäuskoisia, mutta kirkkain silmin valehtelemalla sain heidät uskomaan asian. He innostuivat ja halusivat ehdottomasti nähdä tällaisen tähden tositoimissa. Siis biljardinkin suhteen. Noh, ystäväni alkoi olla jo aika hyvässä laitamyötäisessä ja tiesin kokemuksesta, ettei hän missään nimessä pystyisi vaikuttamaan ammattilaiselta sekuntiakaan sen jälkeen, kun avauslyönti on lyöty. Käyttöön oli otettava vanha kunnon nenänpuuterointi-pako. Ystävänihän ei tiennyt yhtään, miksi meidän piti lähteä juuri, kun hän olisi päässyt pelaamaan ja jouduin näin ollen raahaamaan puoliväkisin lähes itkevän ja voimakasta vastarintaa tekevän daamin ravintolan ulkopuolelle.  Siinä sitten selitin, mitä olin mennyt sanomaan ja koitin saada hänet tajuamaan, ettei ehkä vaikuta enää tähän aikaan illasta ihan ammattipelaajalta. Alkoi olla kotimatkan aika.

Koska olen siis eilen toiminut varsin mallikkaasti kaikin puolin, olen tänään palkinnut itseäni kaikenlaisilla pikku herkuilla. Tein sitä hyvää katkarapusmetanaa ja vedin koko satsin ihan vaan lusikalla. Niinkin voi tehdä, kun on aikuinen. Sitten pääsin varsinaiseen herkutteluosuuteen, joka sisälsi lettuja ja jädee. Aivan oikein. Kookoslettuja ja vaniljajäätelöä. Sain kaveriltani muutaman purkin kookosjauhoa, joissa on tulossa päiväys vastaan, eikä hän ehdi itse niitä käyttää. Minä kyllä ehdin =) Kookosjauho on gluteeniton, vähähiilihydraattinen, runsaskuituinen ja luonnonmukainen vaihtoehto vehnäjauholle. Kookosjauho on tehty tuoreesta luomu kookospähkinän lihasta. Liha on kuivattu, sen rasva puristettu ja lopuksi se on jauhettu hienoksi jauhoksi, joka näyttää ihan vehnäjauhoilta. Kookosjauhoilla voi leipoa tai suurustaa kastikkeita, sitä voi sekoittaa pirtelöihin tai kai mitä vaan, mitä mielikuvitus tuottaa. En ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään kookosjauhoista, but as they say: there’s a first time for everything! Googletin reseptin, tartuin ensimmäiseen, minkä löysin ja ei muuta kun menoksi. Lopputulos oli ihan ok maultaan, mutta rakenne olisi minun makuuni saanut olla kosteampi. Täytyy alkaa työstää tuota reseptiä. Lettujen kanssa tarjosin itselleni yhtä parasta vaniljajäätelöä, jota olen koskaan syönyt. Vaatimattomuushan ei oikeasti kaunista, niin voin ylpeänä ilmoittaa, että se oli tehty aivan omin pikku kätösin. En ollut myöskään jäätelöä tehnyt koskaan ennen, joten tästä suorituksesta olen oikeasti ihan pikkuisen ylpeä.  Se oli kyllä aika helppoa, en edes tiedä miksi ei ole aiemmin tullut kokeiltua. Ehkä siksi, koska jos ei karppaa, voi syödä ihan kaupankin jäätelöö, missä on tavan sokeria. No, mutta tässä teillekin ohje, herkkusuut =)

KOOKOSLETUT

4 munaa

50 g voita sulatettuna

2 tl hedelmäsokeria

1/2 tl suolaa

4 rkl kookosjauhoa

2 dl maitoa

Sekoita kaikki ainekset, viimeisenä joukkoon siivilöidään kookosjauho. Paista pannulla voissa.

VANILJAJÄÄTELÖ

3 munaa

3 dl kuohukermaa

1 dl hedelmäsokeria

1 vaniljatanko

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja mausta se vaniljatangon siemenillä. Lisää keltuaisvaahtoon ensin kermavaahto varovasti nostellen ja sitten valkuaisvaahto yhtä varovasti. Kaada massa esim. muoviseen jäätelörasiaan, pakasterasioihin tms. Tuosta määrästä tuli yksi Aino-laatikollinen ja kolmen desin pakasterasia. Laita pakastimeen ja sekoita massaa noin tunnin välein, että jääkiteet hajoavat ja rakenne pysyy samettisen täyteläisenä. Tarjoile miten haluat (helppo tehdä palloja) tai syö normityyliin suoraan laatikosta… Kelvollista!

2 thoughts on “Karppijäätelöö ja lettuja…ja putkeen mennyt ilta värivaloissa.

  1. Herkullista oli! Kiitos näistä karppiohjeistasi, ne ovat ehdottomasti parhaita, mitä olen kokeillut. Ja olen kokeillut aika monia, toiset ovat kertakaikkiaan epäonnistuneet, toiset vähemmän onnistuneet! Letut olivat mainioita, jäätelö on vasta pakkasessa, näytti valmistaessani siltä, että siitä tulee hyvää! En edes uskalla kokeilla ’tavallisia’ ohjeitasi, ne näyttävät taivaallisilta! En ymmärrä, miten ehdit tehdä kaikenlaista… ja paljon;)

    • No KIITOS! Nyt tulee piakkoin taas uusia karppiHERKKUohjeita, kun kehittelen parhaillaan (yrityksen ja erehdyksen kautta =D ) reseptejä kahdesta uudesta lempituotteestani, stevia-makeutusaineesta (luomu) ja paahdetusta pellavaruoheesta. Tänään syntyi jo näitä molempia käyttäen aika mukiinmenevä kakuntapainen…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s