Kiitos sukulaiset! Kiitos ystävät! Kiitos kadunmiehet! Kiitos Jamie Oliver!

Sillä asiahan on niin, että parhaat reseptit tai vähintäänkin ideat niihin tulee aina jutellessa ruuasta muiden kanssa. Ainakin minun kohdallani, kun en itse ole mikään ruuanlaiton ammattilainen, enkä edes timantiksi hioutunut amatööri. Olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että ystävistä ja sukulaisista löytyy niin keittiömestareita, ravintoloitsijoita kuin noita itseoppineita Master Chefejäkin. Ruuasta on kiva jutella siitä kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Eli kaikkien. Jokainen syö ja jokainen haluaa syödä hyvin. Makuasioista ei muka voi kiistellä, mutta silti ne herättävät tunteita ja saattavat saada aikaan kunnon riidan tai hersyvän naurukohtauksen. Ehkä sanonnan kuuluisikin mennä: makuasioista ei kannata kiistellä. Tuskin monikaan on saanut riitelemällä ketään tykkäämään haluamastaan mausta. Oma ärsykepisteeni on sinihomejuusto. Kuulun ei-joukkueeseen. En vain jostain syystä pidä sinihomejuuston mausta. Arvatkaa, kuinka monta kertaa olen kuullut kommentin: ”Et edes maista sitä, jos laitan sitä vähän tähän kiusaukseen/kastikkeeseen/pitsaan/raakana sun suuhun ” ? Ikävä kyllä maistan. Yhtä myönteistä antipastiin piilotettua gorgonzola-poikkeusta lukuunottamatta. Koska ihmisten on jostain syystä niin hemmetin vaikea uskoa, että sinihomejuusto maistuu joltain ja että kaikki ihmiset eivät rakasta sitä makua, on eteen tullut hieman ikäviäkin tilanteita. Kuten se, kun poikaystäväni sukulaisten juhlissa syljin olohuoneen käsinsolmitulle persialaiselle villamatolle kokonaisen tuulihatun. Joku halusi olla vitsikäs ja tuoda minulle homejuustotuulihatun savukinkkutuulihattuna. Virhe.

Makuasiat sikseen. Palataan siihen positiivisempaan ruokakeskusteluun. Niin, kun ruuasta on niin mukava jutella, vaihdella reseptejä ja ideoita niin juhlien menuusta kuin arkiruuastakin. Tuskin monikaan toisen reseptejä ihan sellaisenaan käyttää, hyväksitodettujakaan, vaan resepti ja sen pohjalta syntyvä ruoka muuttuvat aina omanlaisekseen kunkin keittäjän makuhermojen mukaan. Minusta ystäviltä saadut ruokavinkit onkin enemmän ideoita ja ruokahaasteita. Jostain voit poimia unohtumaan päässeen ruoka-aineen, jostain kivalta tuntuvan makujen yhdistelmän, jostain valmistustekniikan. Joku voi olla niin uudenlainen, että se pitää kerran tehdä ihan ohjeen mukaan, että tietää, miltä se maistuu ja mitä näin ollen voisi siihen itse lisätä. Sehän tämänkin blogin idea on. Että joku löytäisi jotain, toinen kommentoisi ja antaisi sitä kautta kirjoittajalle ideoita ja kolmas jaksaisi lukea avautumisiani kaikesta elämän säätämisestä.

Tämän päivän resepti osuu avainsanoihin ”kiitos sukulaiset”,  ”itseoppinut Master Chef”, ”kiitos jamie oliver” ja ”kommentoisi ja antaisi sitä kautta kirjoittajalle ideoita”. Serkkuni oli nähnyt Jamie Oliverin valmistavan uunibataatteja ja vinkkasi asiasta minulle bongattuaan edellisen päivän bataattimuussin. Pitihän sitä heti kokeilla. Ja täytyy sanoa, että onneksi! Tätä kyllä tehdään toistekin.

UUNIBATAATIT JA KATKARAPU-KORIANTERI TÄYTE

bataatteja

oliiviöljyä

merisuolaa

folioa

täyte:

n. 200 g kuorittuja katkarapuja (itse käytin ihan pakastekatkarapuja)

1 prk smetanaa

1/3 ruukku (hyvä ruukku) tuoretta korianteria silputtuna

limen lehtiä

currya

mustapippuria

suolaa

Pese bataatit hyvin juuresharjalla. Kuivaa ne ja hiero pintaan hyvää oliiviöljyä ja merisuolaa. Kääri jokainen bataatti folioon erikseen ja laita käärityt bataatit uunivuokaan. Paista 225 asteessa noin tunti. Itse käytin pieniä (ison perunan kokoisia) bataatteja ja ne kypsyivät täydellisiksi 50 minuutissa. Kypsyyden voit kokeilla esim hammastikulla.Bataattien kypsyessä voit sekoitella täytteen maustumaan jääkaappiin. Korianteri ja katkaravut toimii kyllä aina! Vaikka korianterista tuleekin aina mieleen se Kumman kaa -jakso, missä Anne on siellä ruokakerhossa…myötähäpeämyötähäpeämyötähäpeä…. Katkaravuista sen verran, että jos aiot käyttää pakasterapuja, niin sulata ne ensin lävikössä kylmällä vedellä ja kuivaa sen jälkeen hyvin (kaada ravistellut rapuset vaikka talouspaperin päälle ja painele rapuröykkiötä talouspapareilla). Muuten täytteestä tulee ihan vetinen, eikä me sitä haluta. Ja sitten poista lime lehdet ennen tarjoilua. Niitä voi käyttää huuhtaistuna sitten koristeena. Syötäväksi ne ei ole tarkoitettu, vaan antamaan makua, kuten esim. tutumpi laakerinlehti karjalanpaistissa.

Kun bataatit ovat sopivan kypsiä, tee reilu ristiviilto niiden päälle ja purista alaosasta, niin bataatti aukeaa hyvin ja saat täytettä laitettua reilusti😉

Mielipideosio: Uunibataatti oli mielestäni parempaa kuin uuniperuna. En ole oikein ikinä syttynyt uuniperunalle, koska se on  niin kuivaa. Bataatti jäi täysin kypsänäkin todella meheväksi ja oli maukasta. Oliiviöljyllä ja merisuolalla maustetut kuoret olivat myös herkkua, eli ihan kiva, että jaksoin käyttää minuutin bataattien pesemiseen. Tämä täyte kävi älyttömän hyvin bataatin kanssa. Saattaisi toimia perunassakin, mutta enpä jaksa uskoa, että näin loistavasti. Korianteri yhdistettynä katkarapuihin antoi täytteelle vähän thaikkuvivahteen, jota en lähtisi perunan kanssa yhdistämään ihan heti. Näin, perfect! Mukava illanistujaisruoka. Tarjolle vain kasa uunibataatteja ja erilaisia täytteitä. Hauska vaihtoehto iänikuiselle uunipotulle =)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s