Missä on rajat?

Niin, että missä on rajat? Itsepetoksen nimittäin. Tulipahan vaan mieleen, kun söin tuossa äsken seuraavan ja nyt tuhoan sitä seuraavaa levyllistä tummaa suklaata. Joka toisella suupalalla (eli rivillä) muistutan itseäni tumman suklaan terveysvaikutuksista ja joka toisella siitä, että täytyyhän tätä nyt syödä, kun on toisen varta vasten laittanut sitä hakemaan sillä aikaa, kun on itse lojunut sängyssä nukuttamassa jälkikasvua. Kaiken kantavana ajatuksena on se, että karpatessa saa syödä tummaa suklaata.

Ongelmia syntyy, jos karppaajat omaksuvat itsepetoksen jalon taidon ja sen mukanaan tuomat rajattomat mahdollisuudet yhtä hyvin kuin allekirjoittanut. Olen entisenä syömishäiriöpotilaana löytänyt karppaamisesta järkevän tavan suorittaa ryhtiliike, jos ruokailutottumukset meinaavat lähteä heittämään häränpyllyä. Tämä on järkevää ja minullekin turvallista, koska tässä pitää syödä säännöllisesti. Omalla kohdallani painonhallinnassa on aina mukana se riski, että jätän pikkuhiljaa syömisen pois kokonaan eikä elimistöni suostu nielemään ruokaa enää. Se on peikko, joka on vaaninut selkäni takana puolet elämästäni ja joskus saanutkin taklattua minut, kun en ole ollut tarpeeksi hereillä. Karpatessa tätä mahdollisuutta ei siis ole. Elimistö ei pääse tottumaan siihen paaston tuomaan tyhjyyden euforiaan. Olo on huikean hyvä muuten. Energiaa riittää, vartalo kiinteytyy ja iho näyttää terveemmältä. Sounds good?  Good enough. Nooo, mitä ne ongelmat ja itsepetoksen paikat sitten ovat? Rajat, ystäväni, rajat. Jos rasvaa ja proteiineja kerran saa syödä rajattomasti, niin eikö silloin pidäkin syödä koko ajan? Kun kerran saa. Ei. Kyllähän sen jokaisen järki sanoo, jos viitsii kuunnella. Kaikkea voi tietysti tulkita, kuten piru raamattua….

Tätini on innostunut viimepäivinä karppaamaan. Itse hän ainakin Facebookprofiilissaan kertomansa perusteella luulee noudattavansa hiilihydraatitonta dieettiä. Tämä on ehkä hieman vaarallista… Tätini siis karppaa, aivan niinkuin minäkin ja kaikesta päätellen vielä jonkin verran blogini reseptejä kokeillen. Noh, sitten eilen uutislähetyksessä, jonka itsekin katsoin, oli asiaa laihduttamisesta. Siinä eräs, olikohan lääkäri, kommentoi, että ei ole tutkittu, mitä vaikutuksia voi olla, jos ihminen on vuosia täysin ilman hiilihydraatteja.  Noh, tästäkös sitten tätini ei karppaavat ystävät olivat heti tehneet omat johtopäätöksensä ja meneet tätiraukkaa säikyttelemään tänään kertomalla varmana tietona, että hänen ruokavalionsa on vaarallinen. Uutisissa sanottiin. No NIINKÖ SIELLÄ SANOTTIIN??? HÄH?! Tässä ei nyt ole faktat kunnossa ei tädillä eikä ystävillä, joten selkeytetään hieman asiaa. Täti rakas: sinä et ole hiilihydraatittomalla ruokavaliolla, syöthän paljon mm. kasviksia, jotka sisältävät sokereita, tärkkelystä ja kuituja (yhteiseltä nimeltään hiilihydraatteja). Tässä osoite yhteen kasvisten ravintoarvotaulukkoon http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/X_Ravintohaku.aspx?id=1035547 Ja tädin ystävät, noh tässä teille:

Vähän joskus tuntuu siltä, että jotkut ihmiset pitävät kaikkea peruna+läskisoosi -linjasta poikkeavaa ruokavaliota lähes itsemurhakultteina. Nythän esimerkiksi karppaajat, fundamentalisteja lukuunottamatta, ovat jättäneet yksinkertaisimmillaan ruokavaliostaan pois tavallisen sokerin (sakkaroosi), valkoiset jauhot, perunan, valkaistun riisin ja ehkä maissin. Tämänhän on oltava vaarallista, vai mitä? Ei ihminen noin vain voi jättää pois pitkälle käsiteltyjä jauhoja ja riisiä. Toiset tekevät pitkät päivät töitä poistaakseen niistä kaikki ravintoaineet ja suurimman osan makua. Mikä on ettei kelpaa? Kehityshän on sitten miennyt ihan hukkaan. Ja peruna! Huhhuh! Peruna, jota ihmisen elimistö ei pysty edes sulattamaan raakana ja joka siksi täytyy kypsentää tärkkelyspommiksi. Eihän sitä nyt voi jättää pois, kun se on opittu vuosisatojen aikana valmistamaan niin, että ihminen voisi sitäkin housuun paskomatta käyttää, kun luonnolla ei juuri muuta ole tarjolla.  Ja sitten vielä maissi. Voiko kotiruokaa edes tehdä ilman maissia? Suomessa, täällä maissinviljelyn kehdossa? Vaatii kyllä ripauksen luovaa hulluutta.

Jos nyt joku kuitenkin on mennyt uhmaamaan kohtaloaan ja jättänyt nämä ’valkoiset’ hiilarit pois sapuskoistaan, niin mietitäänpä, mistä hän jää paitsi.

Mietitään vielä.

Ei mistään. Ei tasan tarkkaan mistään ravitsevasta ainakaan. Ehkä sohvalla piereskely saattaa olla laimeampaa, koska valkoiset jauhot eivät enää turvota vatsassa ja täysjyvätuotteiden kuidut pitävät vatsan toiminnassa. Tulisikohan muuta mieleen…no siis ylensäkin se turvotuksesta luopuminen voi olla joillekin identiteettikysymys. Ja sitten vielä jos tällä terveellisemmällä ruokavaliolla lähtee muutama kilo keikkumasta lanteilta, niin niistä joutuu luopumaan. Ehkä pysyvästi.

Jos joku on jaksanut lukea tämän vuodatuksen näin loppuun asti, täytynee hänet palkita karppireseptillä. Tein tänään bataattimuussia ja vaihtelun vuoksi lisäsin siihen hieman muitakin juureksia ja makuja. Toimii oikein kivasti perunamuussin tilalla tarjottavana, tärkkelys vain on huomattavasti järkevämmässä muodossa ja maku tietysti tuo vaihtelevuutta ainaiseen pottumuussiin =) Itse tein tällä kertaa muussin kanssa jauheliha-koskenlaskija mössöä, koska koskenlaskijaa oli kesäkurpitsoiden teosta jäänyt puoli pakettia kaappiin, samoin paketti jauhelihaa, kun sai kaksi pakettia tarjouksessa halvalla… Koristeena kuvan annoksessa on äitini tekemää ihanaa punajuurihöystöä!

BATAATTIMUUSSI

2 isoa bataattia

1 normaalikokoinen nauris

2 punasipulia

voita

maitoa/kermaa

suolaa

Koka och mössa. Osaan ruotsia yhtä hyvin kuin saksaa, mutta tarkoitan hyvää ja haluan sanoa, että keitä kypsäksi ja muussaa. Mausta.

JAUHELIHA-KOSKENLASKIJAMÖSSÖ

400 g jauhelihaa

1/2 pkt paprika koskenlaskijaa

paljon mausteita

vähän kermaa

Paista jauheliha, lisää juusto ja masuteet. Anna juuston sulaa ja notkista vähän kermalla, jos on tarvis.

2 thoughts on “Missä on rajat?

  1. Ihanaa Riina, komppaan niin sun vuodatusta! Jokaisen meistä kannattaa varmasti kuunnella oman kehonsa tuntemuksia ja elää sellaisen ruokavalion mukaan, mikä parhaalta tuntuu, mutta mulle karppaus on se oikea, välillä tiukemmin ja välillä vähän höllemmin. Ja elämä on valintoja, jostain luopuminen on uusien mahdollisuuksien avautumista, välillä sellaisten, minkä olemassa oloa ei voinut kuvitellakaan, esim. mutakakun jämistä tehdyn tiramisun tai pekoniin käärityn kanan, jonka täytteenä oli juustoa, kinkkua ja valkoista parsaa, kevätsipulilla maustetussa kermassa hautuen.. Pliis, älä vaan lopeta tän blogin pitämistä! T. Fani😀

  2. Ojoijoijoi! Joutuu NIIIIIN takuuvarmasti tekemään tota mudcaketiramisua viikonloppuna. Ja ehkä mudcakepappilanhätävaraa. Ja ehkä jotain juustokakuntapaista…ja…ja…
    Eikö olekin ihana nauttia uusien ruokaideoiden keksimisestä ja toteuttamisesta?! Joudun myöskin tota kanahommaa tekeen! Voi ei…mulla on ikävä sun herkkuja! Joudun ehkä hankkiutumaan teille kylään.
    Elämä on…joutumista😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s