Feta-pähkinäsalaattia ja jälkkäriiiiii…slurps!

Kun eilen selvisin edellisillan moraalisesta krapulasta, sain ilokseni huomata, että siihen se sitten jäikin. Uskomatonta kyllä, fyysiset oireet puuttuivat kokonaan. Olin vain ensin kuvitellut, että niitä olisi laskeskellessani vähän yhteen edellisen illan tapahtumia ja nautittujen alkoholiannosten määrää ja laatua. Homma eteni klassiseen tyyliin: kun tapasimme ystävieni kanssa keskustassa tein heti kärkeen selväksi, etten juo illan aikana mitään teräviä. Elän taas sitä kautta, jossa uskotaan, että alkoholin laatu vaikuttaa krapulan syntymiseen. Nyt uskoin, että krapula tulee kirkkaista viinoista. On kausia, jolloin uskon sen syntyvän punaviinistä ja myös perrykausia on tullut elettyä. Anyway, ilmoitusta tehdessäni, minulla oli kädessäni ystäväni loihtima Bombay-tonic. Sanoin tiukasti sen olevan ainoa tiukasta viinasta vamistettu drinkki, jonka juon koko illan aikana. Että sitten, kun mennään baariin, en todellakaan juo mitään muuta kuin viiniä. Lempijuomaani oluttahan en voi karppaamisen takia nauttia.

No, GT oli hyvää. Lähdimme baariin. Tilasimme pullon punaviiniä, hyvää oli ja mahaan meni. Siirryimme seuraavaan baariin ja siihen se viininjuominen sitten jäikin. Hetken pohdittuani asiaa, tulin siihen tulokseen, että krapula syntyykin snapseista, eli jos viina on lantrattu, se ei aiheuta krapulaa (eikä oikein nouse päähänkään). Hyvillä mielin tilasin muutamia gin-toniceja sekä jallu-toteja (koska oli tosi kylmä baarissa sisällä). On todella hyvä, että en ihan kaikkia juttujani muista, mutta sen verran täytyy sanoa, että mikä merkillinen voima se on, joka saa ihmisen kuvittelemaan, että puhuu järkeviä, vaikka joka kerta seuraavana päivänä häpeän tunne on niin voimakas, että ei kauppaankaan kehtaa lähteä ennen pimeän tuloa? Näin kaamosaikaan ihan jees, mutta kesällä hieman hankaloittaa elämää. Että kun käy mielessään pikakelauksena illan aikana käymiään keskusteluja, saa itse itselleen luun kurkkuun. Ei kaikille käy näin! Miksi juuri minulle? Valaisen teitä parilla esimerkillä:

1. Tapahtumapaikka New York City, hotellin baaritiski. Paikalla minä, silloinen poikaystäväni (suomalainen) ja saksalainen pariskunta. Tiedoksi lukijalle annettakoon se, että en osaa lainkaan saksaa. Haa! Tai siis en osaa lainkaan saksaa, jollen juo Bacardi-colaa. Muutaman sellaisen ja parin tequilan jälkeen osaankin, ja voin keskustella saksalaisen pariskunnan kanssa heidän äidinkielellään ja saada selville, että olen paitsi heidän serkkunsa, myös heidän siskonsa.

2. Tapahtumapaikka Jyväskylä, taksi. Paikalla minä ja taksin kuljettaja. Tiedoksi lukijalle annettakoon, että oli jo hyvin, hyvin myöhä. Lähes aikainen. Asuin siihen aikaan oikeastaan aivan keskustassa, Kauppakadulla. Kuitenkin päätin illan päätteeksi jäädä kilometrin mittaisen taksijonon hännille odottelemaan taksia, sillä on niin paljon mukavampi mennä 300 metriä autolla kuin jalan. Aamun sarastaessa tuli minun vuoroni päästä taksiin. Ajatin hänet omaan osoitteeseeni, mutta sitten mietinkin, että olipa tyhmää tilata taksi näin lyhyttä matkaa varten ja päätinkin ängetä yöksi ex-poikaystäväni luo noin 500 metrin päähän omasta asunnostani. Mielestäni olisi ollut liian noloa sanoa taksikuskille, että olen menossa exäni luo yöksi, niin päätinkin sitten keksiä mitä hienoimman peitetarinan. Sanoin, että omistan koko Kauppakadun osoitteessa olevan kerrostalon, mutta unohdin, että minulla on siinä vuokralaisia, joten voisimmeko ajaa toiseen taloon, jonka myös omistan? Osoitetta en tietenkään muistanut, kukapa sitä omistamansa kerrostalon osoitetta muistaisi. Varsinkin jos, ja tässä tapauksessa kun selvästikin omistaa niitä vähän useamman. Ohjasin kuitenkin taksikuskin hienosti perille ja maksoin taksin. Tämän jälkeen menin ulos ja aloin potkia kellarikerroksen ikkunoita (kyseinen henkilö siis asusti jossain ihme kellariluukussa, jossa ei ollut edes omaa suihkua) ja huutaa tyypin nimeä, jotta hän heräisi ja tulisi avaamaan oven. Koko tämän ajan taksikuski näytti minulle ystävällisesti valoja pysymällä parkissa pihassa niin kauan, kun pääsin sisälle. Onneksi uhrini heräsi ja tuli avaamaan oven. Kiitos vielä siitä hänelle.

Että tällä tavalla. Noista molemmista tapahtumista on kulunut enemmän tai vähemmän kymmenen vuotta, mutta juttujen taso pysyy samana. Miettikääpä sitä. Ja ei, se ei johdu harjoittelemisen puutteesta.

Kummiskin, eilen tein sitten salaattia, koska ei ollutkaan krapulaa. Tein ensin tonnikala-fetasalaattia. Hyvää se olisi ollut niinkin. Mielessäni on kuitenkin pyörinyt lähes piinaavasti serkkuni facebookpäivitys, jossa hän mainitsi pinjansiemenet. Oi että ne on hyviä! Ja kalliita! Serkkuni epäilikin, että hinnoittelijat eivät tiedä, että niitä kuuluu käyttää koko pussillinen kerralla. Täytyy tehdä koko ruokailevalle maailmalle hyvin ja lähettää sinne sähköpostia, jossa kerrotaan miten asia on, niin osaavat korjata hinnan. No mutta pinjansiemeniä en mistään löytänyt salaattiin, sen sijaan joulusta oli jäänyt pussinpohjallinen pähkinäsekoitusta. Ei se mitään ota, jos ei annakaan ajattelin ja heitin pähkinät pannulle voitilkan ja merisuolan kera. Paahdoin pähkinät ja laitoin lämpiminä valmiin salaatin päälle. Pähkinähän lähes vaatii…tiedätte kyllä mitä: parmesania tai pecorinoa! Nyt oli, kuten aina, kaapissa parmesania ja veistin perunankuorimaveitsellä kunnon latuja sitä salaatin päälle. Pähkinät toimi tosi hyvin sekä rakenteellisesti että makua tuomassa.

Ja koska pääruuaksi oli jotain näinkin terveellistä, piti tietenkin nollata tilanne ja tehdä jälkiruokaa. Tykkään tiramisusta yli kaiken. Meillä oli hääkakkunakin tiramisua. Nyt ei voi oikein kuitenkaan tuohon kakkupuoleen sortua, niin tein pelkkää täytettä ja sitäkin pienin karppisovelluksin.

KARPPIMISUHÖTTÖ

250 g mascarbonea

3 keltuaista

2 rkl hedelmäsokeria

1/2 vaniljatanko

1/2 dl vahvaa kahvia

1 tl Van Houtenia tai muuta vahvaa kaakaojauhetta jos niitä on olemassa…

Vatkaa keltuaiset ja hedelmäsokeri vaahdoksi. Raavi puolikkaasta vaniljatangosta siemenet mascarbonen joukkoon ja vatkaa se vaahdoksi. Lisää keltuaisvaahtoon kahvi ja sekoita se sitten mascarbone-vaniljavaahtoon. Vatkaa kuohkeaksi ja mausta vielä kaakaolla. Laita jääkaappiin jähmettymään tarjoiluastioihin niin kauaksi aikaa kuin pystyt… itse pystyin vartiksi ja ei ihan ollut vielä jähmettynyt, joten siitä nimi ”höttö”. Sitten vinkki, vaikka tuossa kuvassa se onkin iltakahvini kanssa tarjolla, niin en suosittele tarjottavaksi oikeasti kahvin kanssa. Tässä vaahdossa on niin mieto ja hieno kahvin maku, että se häviää, jos juo kahvia sen kanssa. Ehkä joku latte vois mennä tai sit kaakao. Ja tarviiko sitä nyt välttämättä aina juoda…?

2 thoughts on “Feta-pähkinäsalaattia ja jälkkäriiiiii…slurps!

  1. Siis harvoin nauran ääneen, mutta tuo taksimatka… HAH, voin vaan kuvitella! Kiva tyyli kirjoittaa sinulla! Ekaa kertaa vierailulla, löysin tänne etsiessäni karppaus blogeja.

  2. =) Kiitti…nyt sille voi jo itsekin nauraa. Jonkun aikaa tuli välteltyä takseja tapahtuneen jälkeen, koska en tietenkään muistanut minkä näköinen se kuljettaja edes oli. Veikkaan, että se kyllä muistaa mut. Ja ei siksi, että olisin tehnyt vaikutuksen viehättävällä ulkomuodollani…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s