Pekonia ja ruusukaalia…ja ehkä yksi murtunut sormi.

Heipat!

Kuluneen vuorokauden aikana on taas tullut ilmi lisätodisteita siitä, että karppaus saattaa rasvasolujen lisäksi pehmentää myös muita harmaita soluja.

Exhibit A: Yhtäkkiä eilen, kesken Vares-elokuvan, säntäsin wc-tiloihin keittiösakset mukanani ja leikkasin itselleni etuhiukset. Minulla ei ole koskaan ollut etuhiuksia ja siihen on pyörteiset syynsä.

Exhibit B: Tänään kun olimme kaupassa, käteni tarttui ruusukaalirasiaan kasvishyllyllä, vaikka tarjolla oli hyvin paljon myös muita, maukkaita vaihtoehtoja. Käteni myös laittoi rasian ostoskärryihin eikä suostunut ottamaan sitä pois ja palauttamaan hyllylle, joka selvästi oli sen koti.

Exhibit C: Päätin hieman rankaista kättäni, kunhan pääsimme ihmisten katseilta syrjään ulos parkkipaikalle. Istuin kartanlukijan puolelle. Kiinnitin turvavyön . Tämän jälkeen aloin oikealla kädelläni pamauttaa ovea kiinni, jolloin alitajuntani piiskasi tuhman vasemman käteni sormet oven väliin ennen kuin oikea käteni hoksasi asiasta mitään. Ovi napsahti lukkoon.

Näitä kolmea todistetta tukee vielä satunnaisen sympatiakarppaajan, rakkaan aviomieheni älykäs toiminta. Tässä pieni lainaus keskustelustamme:

”AI *MONIAMONIAVOIMASANOJA*!!!!!!!!!”

”Mitä nyt kulta??? Ei *VOIMASANA* sullahan on sormet…ota ne pois sieltä!”

”No joo OTAN KU SAAN!”

”Miten tuo voi muuten olla mahdollista et sulla on sormet siellä välissä ja ovi napsahti kokonaan kiinni?”

Ja tämän jälkeen hän avasi oman ovensa, laittoi toisen kätensä oven väliin ja sulki oven todistaakseen itselleen, että se on mahdollista. Osa suomalaisistahan uskoo ”kun näkee omin silmin”. Ei meillä.  Ostin miehelleni kaksi tuplajuustohampurilaista ja lähetin hänet pelaamaan biljardia, pois tästä kodin epäterveellisestä ilmastosta. Meillä on lapsi. Molemmilla ei ole varaa tähän hulluuteen.

Kotona kaikesta tapahtuneesta hämmentyneenä aloin valmistaa ruokaa ruusukaalista. Josta siis en pidä, jos joku ei sitä vielä arvannut. Aioin pistää voin, kerman ja pekonin ultimate-testiin. Kaiken muun ne ovat voineet tähän asti taikoa hyväksi, kuinka käy nyt, kun kyseessä on kaaaaaikkien kasvisten RUTTO, ruusukaali?!

PEKONIA JA RUUSUKAALIA

300 g ruusukaalia

voita niin, että sepelvaltimo paukkuu

150 g pekonia kuutioituna

1 dl kuohukermaa

tuoretta parmesania

muskottipähkinää

mustapippuria

merisuolaa

Leikkaa ruusukaaleista pieni pala kantaa pois ja tee pohjaan ristiviilto, jotta ne kypsyvät nopeammin. Itsehän kuorin myös rumat lehdet pois, mutta se vissiin ei ole normaalia… Keitä ruusukaaleja suolalla maustetussa vedessä joku kymmenen minuuttia. Kaada vesi pois. Iske paistinpannulle voita niin paljon kuin uskallat. Anna sulaa ja kuplia ja heitä ruusukaalit voihin. Pomputtele niitä siinä vähän aikaa ja sitten huomaatkin, ettei pannulla ole juurikaan enää rasvaa. Ei hätää. Lyö pekonit pannulle! Jee! Ja ihan lopuksi, kun vihreä on silti edelleen hallitseva väri ja ruoka näyttää epäilyttävän terveelliseltä lorottele pannulle vahingossa vähän liikaa kuohukermaa, niin ja mausta jauhetulla muskotilla ja ruohitulla pippurilla. Tarkista suola ja lisää, jos vieläkin amistuu liian terveelliseltä. Kuten kaikkiin ruokiin, myös tähän sopii selvästikin kunnon parmegiano! Raasta päälle makusi mukaan❤

Ja sitten maistamaan!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

3 thoughts on “Pekonia ja ruusukaalia…ja ehkä yksi murtunut sormi.

  1. No miten kävi? Menikö alas? Tein aikoinani samaa evästä mantelilastuilla höystettynä, tuli mainiota. Mutta mä tykkäänkin ruusukaaleista, eivätkä mun inhokit laku ja banaanit onneksi kuulu karppiruokavalioon🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s