Pitsaa Muurikalla! Ehkä ihan paras kesäherkku!

Kun koti-ikävää potenut napolilainen avasi ensimmäisen pizzerian New Yorkiin vuonna 1895, ei hän osannut aavistaa, että hänen kotikaupungistaan kotoisin oleva litteä, hiivataikinasta valmistettu leipäkiekko vallottaisi pain koko maailman. Varsinkaan hän ei arvannut, että Keski-Suomalaisesta Jyväskylän kaupungista tulee uusi maailman pitsametropoli kesällä 2011. No, eihän se Nostradamuskaan osunut aina ihan oikeaan, saatikka Harold Camping, vaikka siihen  niin uskottiin. Elämä yllättää!

Tulin vaan äkkiä laittamaan tän ohjeen ennenku kesä on ohi ja poika edelleen samatta päikkäreille. Ihan vaan siksi, koska tää oli ihan järkyttävän hyvää. Ja vielä ekan kerran tehtiin! Loppukesästä pestään koko italialaisen keittiön kesksijä mennen tullen ja Italia valtiona anoo siirtoa meidän takapihalle. Kokeiltiin paistaa pohjaa kolmella eri tavalla, kun ei tosiaan oltu ennen tehty ja parhaaksi tavaksi yksimielisesti selvisi paisto vain toiselta puolelta. Homma meni siis niin, että ensin tehtiin taikina, joka vaivattiin ja nuijittiin hyväksi ja jaettiin kolmeksi pitsapullaksi. Ne sit leivottiin pitsapohjiksi ihan sormin/pikku kätösin painelemalla kukin omalle leivinpaperilleen. Tehtiin sellasia ison pitsalautasen kokoisia lättyjä, et ois just mahtunu pitsalaatikkoon. No joo, sit se paisto siis tapahtu niin, että siitä leivinpaperilta oli kätevä kumota lätty oliiviöljytetylle muurinpohjalle, joka siis luonnollisesti oli lämmitetty valmiiksi. Heti kun lätty on siinä, ala levitteleen täytteet: tomaattikastiketta, sit sen päälle juustoraaste ja juuston päälle muut höysteet. Näet kyllä millon se on kypsä. Pohja jää vaaleaksi väriltään yläpuolelta, mutta kypsää on silti ja ihan hemmetin hyvää!!!!!!

Pohja (3 läissyä)

30 g hiivaa

ripaus sokeria

3,5 dl haaleaa vettä

oljyä ja voisulaa yht noin 1/2 dl, jako vapaa…

6-7 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

Liuota hiiva veteen, sekoita muut aineet joukkoon ja vaivaa hyvin kimmosiaksi taikinaksi. Jauhoja voi olla reilusti (voit lisätä tuostakin määrästä, kun jauhomerkeissä on ihan hirveitä eroja). Taikina ei saa tarttua sormiin vaan sen on oltava kiinteä pallo kulhon pohjalla. Sitten kun se on valmis voit vielä vaikka nuijia sitä nyrkeillä, jso tuntuu, että jotain on jääny sisälle (siis sinun, ei taikinan) purkamatta. Taikina kyllä ottaa vastaan. Mulla oli vähän jääny, ja nuijin taikinan ja mielen hyväksi siis. Sit toimi niinku ohjeistin tuossa ylhäällä.

Tomaattikastike:

2 prk tomaattipyrettä

loraus oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä murskattuna

1 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

mustapippuria

pitsamaustetta

Ja sitten vielä semmonen vinkkipinkki, että juustona kannattaa käyttää mozzarellaa (mieluiten tuoretta, koska se on parasta) tai muuta HELPOSTI SULAVAA juustoa, koska paisto tapahtuu hyvin nopeasti. Paitsi jos haluat polttaa pohjan mustaksi. Kokeilin sitäkin ja ei ollut niin kovin hyvää.

About these ads

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s