Syntisenhyvää is bäk!

Sanotaanko nyt niin, että kyse ei ole ollut siitä, etteikö kirjoitettavaa olisi ollut. Voidaan myös sanoa, että jonain päivinä edelleen sattuu ja tapahtuu siinä määrin, että pakko kai tätä on alkaa johonkin purkamaan. Tämän päivän sattumukset liittyivät vahvasti ruokaan, mitä pidin suoranaisena ohjauksena käydä tapahtumat läpi Syntisenhyvää-blogissani, joka on saanut jo levätä tarpeeksi kauan.

Aloitetaan ihan kronologisessa järjestyksessä aamusta ja heti kärkeen ruokaohje. Ohje liittyy kesäkuntoon 2000-luvulla -projektiin, jolla sinänsä ei ole tarkkoja aikaraameja, koska täällä on kesä koko ajan.

TERVEYS-SMOOTHIE

1 dl luonnonjugurttia

puolikas kurkku (tai kokonainen aavikon kurkku)

pari tomaattia

naapurista saatuja yrttejä, joiden nimeä en tiedä, mutta ovat kuulema super-terveellisiä (tai basilikaa)

1 cm pala tuoretta inkivääriä

1/2 valkosipulin kynsi

kourallinen kauraleseitä

1 sitruunan mehu

mustapippuria

What to do?

1. Ota viiden litran luonnonjugurttiämpäri jääkaapista ja varmista, ettei kansi ole kunnolla kiinni. Pudota ämpäri keittiön lattialle. Älä tee ensin mitään muuta. Katselet vain ja annat raivon kohota. Tähän hyvää lisädraivia tuo kellon katsominen, muistututuksena aamun leppoisasta aikatauluista. Odota, että jostain alkaa kuulua ”Pyyyyyyyyyyyhkimään!” ja go! Huudat täysiä kaikki kirosanat kädet nyrkissä ja silmät kiinni. Avaa  silmät. Ei niin ookaan hävinnyt.

2. Siivoa jälkesi kuin mies.

3. Laita jäljellä olevat aineet blenderiin ja myllytä.

4. Kaada lasiin ja juo turhia maistelematta.

5. Jos et ole varma, oliko se sittenkään pahaa, pyydä lapsesi maistamaan. Minä pyysin. En tosin pyytänyt kommenttia, mutta sain silti: ”Äiti tää on ihan OIKEESTI PAHAA, sikskö sä äsken huusit niitä rumia sanoja?”

Martta-vinkki! Jos olet kiireessä, niinkuin ihminen yleensä aamuisin on, voit jättää kohdat 1-2 tekemättä ja lopputulos on silti yhtä terveellinen.

Noin se lähti aamu mahtavasti käyntiin. Tämän kokonaisvaltaisen elämyksen siivittämänä pysyin erossa ruuasta koko työpäivän. Töiden jälkeen piti urheilla, mutta en pystynyt. Olin liian väsynyt, koska en ollut syönyt koko päivänä. Niinpä iltapäivä kului aurinkotuolissa maaten ja naistenlehtiä lukien. Kovin urheilusuoritus oli uima-altaassa lötköpötköjen asettelu alleni niin, että kellun, vaikka nukahtaisin, eikä korviin mene vettä. On niin raskasta hyppiä yhdellä jalalla, että saa ne vedet pois.

Tulkoon ilta ja ilta tuli. Olin edelleen nälissäni ja alkoi tehdä ihan älyttömästi mieli karjalanpiirakoita. No, ajattelin, että teen samalla lapsille riisipuurot iltapalaksi ja lopusta puurosta piirakoita. Eikö kuulosta hyvälle? No. Let me tell you little something. Keittiömme on vallannut joku muu kuin minä. Tavaroita siirrellään, enkä edes kokkaa enää kovin usein (toinen syy blogin tauolle). Suomessa olisin voinut tehdä lasagnen tai suklaakakun keittiössäni vaikka silmät sidottuna, koska tavarat olivat siellä, missä ne on hyvä olla. Toista se on nyt. Olen kiitollinen ja onnellinen rakkaan taloudenhoitajamme työpanoksesta, mutta keittiö…keittiö on MUN keittiö! Hän taas ilmoittaa, että se on hänen keittiönsä ja muuttaa kaiken aina työpäivieni aikana.

Kuitenkin aloin hommiin. Huikkasin lapsille alkavani kokkaamaan ja pian keittiöön ilmestyikin tämä:

Kuva

Voitteko kuvitella? Lapset ei koskaan unohda mitään? Aamusta on jo puoli vuorokautta aikaa! Suojalasit? Ihan totta, tää on jo vähän liikaa. Teen riisipuuroa. Ei tarvi tulla suojalasit päässä ilmottamaan, ettei halua mitään ”kovia ääniä”. Käskin mennä olkkariin oottamaan. Hihat ylös ja hommiin! Voita ja vettä kattilaan, riisit perään.

Näyttää todella oudolle. Mietin jo alussa, että riisit näyttää erille, kuin muistin puuroriisien näyttävän, mutta ajattelin, että en vain muista, koska olen jouluna viimeksi puuroa keitellyt. No, ehkä maito saa ne valkoisemmaksi.

Kuva

Kumma kyllä, ei saanu. Täh? Ei. Nää on basmatiriisejä! Ei ju*@¤”uT@! The Signifgicant Other on vaihtanu mun puuroriisipurkkiin basmatiriisiä, jota on kymmenen kilon säkki keittiön alakaapissa. Kantaessani kattilaa kohti vessanpönttöä vastaan tulee keittiöpoliisi suojalaseineen punaisella muovimopolla. Katseemme kohtaavat, mutta kumpikin älyää olla hiljaa.

Löysin lopulta Suomesta tuomani Risellat pakattuna koristepulloon keittiön hankalimman nurkkakaapin kauimmaiseen nurkkaan. Haa!

KuvaVoitto oli minun! Olen keittiöni valtias! Mitä sitten, jos kello oli niin paljon, ettei puuro ehtinyt hautua kypsäksi. Suojalasityyppi söi silti lautasen tyhjäksi. Vanhempi, enemmän puuroja maistellut, kysyi ekan lusikallisen jälkeen, kauanko pitää istua pöydässä, ennen kun saa mennä.

Onneksi tää päivä alkaa olla ohi ja huomenna päivä uusi.

Lupaan postata seuraavan kerran vähän lyhyemmällä tauolla, muttatason pidän yhtä huonona. Aavikko hiljenee. Näennäisesti.